Ensi viikko onkin erittäin jännä. Menemme nimittäin tutustumaan hoitopaikkaan. Viime viikon lopulla saimme kuin saimmekin lopullisen päätöksen Tiitiäisen hoitopaikasta ja hän pääsee tarhaan, siihen ei niin kaukana vaihtoehtoon, joka kuitenkin on aivan väärässä suunnassa oman työmatkani kannalta (tai eihän lähempänä ollut mitään mahdollisuuttakaan). No kaverini pojat ovat siinä päiväkodissa hoidossa ja ainakin he pitävät paikasta ja muutenkin olen kuullut hyvää kyseisestä paikasta, joskin yhden "eikö siellä ole hometta" kommentinkin olen kuullut. Ensi viikko on minulla lomaa ja olemmekin sopineet kahdesta tutustumiskäynnistä.Sitten viikon päästä se alkaakin, se pahuksen arki.
 |
| Onneksi neiti vielä on innoissaan. Hänestä kun on hienoa, että pim pom kello (=kirkon kello) näkyy tarhan pihasta |
Neiti hoitoon, vanhemmat töihin, neiti hoidosta, hetki yhteistä aikaa, neiti nukkumaan ja vanhempien pieni yhteinen hetki ja sitten vanhemmatkin nukkumaan. Tuntuu pahalta ajatus siitä, ettei omaa lastaan näe kuin pienen hetken illalla ja suurin osa päivästä menee taas töissä. Näihin lyhyisiin viikkoihin ehdinkin jo sopeutua. Pelottaa niin tytön viihtyminen tarhassa, kuin oma jatksaminen töissä, eikä tilannetta yhtään helpota ihmisten kauhukertomukset siitä miten lapsi itki kokoajan ensimmäiset viikot, tai miten lapsi alkoi änkyttämään tai jo kuivaksi opetellut lapsi alkoi pissimään housuihin. Iso muutoshan edessä on, mutta haluaisin uskoa siihen, että neiti viihtyisi päiväkodissa kuten muistan itsekkin viihtyneeni silloin joskus.
 |
| Yllättäin leivottiin kuppikakkuja ystävälle |
Tämä viikonloppu ennen kaikkeen uuteen harjoittelun alkamista onkin sitten yhtä juhlaa. Eilen illalla olimme koko perheen voimin juhlistamassa ystäväni syntymäpäiviä ja tänään vuorossa on ristiäisten rääppiäiset, kun ystävien pieni poika saa nimen. Täytyy tuudittautua kaikkeen ohjelmaan ja koittaa ajatella, että kaikki tulee sujumaan hoidossa hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.