Syysflunssa

Viime viikolla neiti aloitti räkärokin ja sunnuntaina se sai minutkin valtaansa. Neidillä tauti tuntui olevan lievempi ja nuhaista nenää aivastelua ja pientä yskää kummempaa ei tullut ja yötkin saimme nukkua melkoisen rauhallisesti. Flunssan positiivisena puolena neiti oppi jopa niistämään itse, joten Nenä Friida taitaa saada jäädä pienemmälle käytölle.

Nuhanenänä ei menoa haittaa. Iskän toimistossa on kivaa kun saa leikkiä omalla läppärillä (se siis ei toimi)

Itse olenkin sitten täysin nuutunut, puhuessani raakun kuin harakka, nenä on vuoroin tukossa ja vuoroin se vuotaa kuin putous, kurkku on kipeä ja yskittäkin vielä. Melkoista valitustahan tämä on, mutta kun harmittaa. Vihdoinkin on pidempi pätkä kotona (valitettavasti viimeisiä viedään) ja minä sairastan. Noh, ainakin saa sairastaa rauhassa.

Ja poseeratakkin täytyy hiukan.

 Flunssa on tuonut mukanaan myös yhden yllätyksen lääkinnän suhteen, nimittäin hunajan. Luin jostain jutun, jossa sanottiin hunajan toimivan lapsen yskänlääkkeenä jopa paremmin kuin varsinainen yskänlääke. Apteekin tavarasta meillä ei Tiitiäiselle ole kokemusta, mutta hunaja todellakin auttoi neidin yskintään ja tuntui myös helpottavan oloa. Illalla siis teelusikallinen juoksevaa hunajaa neidille, pienet maratoniniistot ja sängynpääty kohotettuna ja ihme ja kumma flunssa ei ole neidin unia haitannut. Toki tautikin on lievempää laatua, mutta minä uskon nyt myös hunajaan yskän hoidossa, toimiihan se minullekkin. Tosin neiti on myös oppinut huijaamisen jalon taidon ja tulee pyytämään "äiti anna lääkettä" ja vakuuttelee vielä pyyntöään pienellä "köh köh" äännähdyksellä, joka ei ole oikeaa yskää nähnytkään.