Alennusmyynneille mieleni tekisi

Tekisi niin mieli lähteä alennusmyynneille, mutta kun kukaan ei lähde mukaan!! Tai neiti lähtisi tietenkin (häneltähän ei edes kysytä), mutta kukaan aikuinen. Siskoakin koitin tänään houkutella, mutta hänkään ei innostunut ja hän on sentään aina mitä luotettavinta shoppailuseuraa. Missä vika? Seuran huonouteen en suostu uskomaan enkä siihenkään, ettei muita alet kiinnosta. Noh, ensi viikolla sitten :)

Voihan joulu!

Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Niin ihanaa aikaa kun se onkin, on se myös rankkaa. Sukulaisia, ylensyöntiä ja muuta juhlintaa. Aatto meni hienosti. Olimme ensin miehen isoisän luona, jonne sukulaiset olivat kokoontuneet ja joimme kahvia ja jaoimme lahjoja. Pieni lapsi tuo kyllä paljon jouluista mieltä, mutta muuten tämä osa aattoa on jokseenkin pliisu. Erityisesti tänävuonna sillä isopappa ja miehen eno eivät olleet viitsineet panostaa oikein lainkaan. Ei yhtään kynttilää tai koristetta ja kuusessakin vain valot. Eivätkä nämä isäntäväkeen kuuluvat herrat olleet hankkineet lahjojakaan, neitiä lukuunottamatta, ja latistaahan sekin tunnelmaa, etteivät he olleet laittaneet päälleen kotivaatteita kummempaa. Puhumattakaan siitä, että he tuntuivat vain odottavan hautausmaareissua ja saunaa. Itse kun olen tottunut suihen, että kaikki ovat juhla-asussa, talo koristeltuna ja lahjoja paljon. Lisäksi juhla painottuu iltaan ja kunnon ruokailu kruunaa paketin. No , onneksi molempien sukulaiset asuvat lähellä, joten ei tarvitse valita vaan voimme viettää aattona kaksi erilaista juhlaa.

Tänään olemmekin sitten perehtyneet lahjoihin, käyneet anoppilassa syömässä ja illalla mummi ja pappa sekä siskoni ja kummitätini ovat vielä käyneet meillä. Rankkaa on siis ollut. Neiti on ollut ihmeissään kaikista uusista leluista, vaikka ei vielä pakettien päälle ymmärtänytkään. Hänestä parasta taisi olla se, että hän sai olla huomion keskipisteenä ja touhottaa omiaan.

Aatto aamuna oli tonttu käynyt myös oman kuusen alla ja jättänyt neidille muutaman paketin.

Vaikka neiti yleensä televisiosta ole edes kiinnostunut niin joulupukin kuumalinja tuntui kiinnostavan. Varsinkin kohdat, joissa lapset lauloivat. Kuusen alta löytynyt Mailegin tonttu sai kyytiä ja kulki koko aamun mukana.

Tässä ensimmäisestä juhlapaikasta. Neiti sai pehmokoiran, jota kannettiin sitten seuraavaksi. Illalla tuli vielä kaksi pehmokoiraa lisää ja kaikki karvaturrit tuntuvat olevan rakkaita ("kettu" tietysti rakkaimpana).

Melkoinen vuori lahjoja (kuten aina ennenkin) löytyi oman lapsuudenkotini kuusen alta. Vielä ei joulupukki käynyt, mutta ensi vuonna taitaa pukilla riittää urakkaa aattoiltana.

Illalla neiti alkoi jo hieman innostua paketeistakin ja innostuipa jopa repimään hieman papereitakin.

Lahjoja ja sitämyöten myös lahjapaperia tuntui riittävän ja papereita, ja varsinkin naruista, neiti tuntui olevan erityisen kiinnostunut.

Pieniä poimintoja

Täytyy vielä hiukan hehkuttaa muutamia poimintoja reissun ostossaldosta. Joulupukin konttiin menevistä jutuista nyt tietenkään ei voi puhua, mutta löytihän sitä vähän muutakin.

Nyt onkin enää pienen loppukirin aika tonttuilun suhteen. Eli viimeiset lahjat pakettiin ja huomenna alkaakin totaalinen joulu, josta aion vain nauttia täysillä. Seuraavan kerran töihinkin täytyy mennä vasta 2.1. Ja sittenkin vain pariksi päiväksi. Nyt kun vielä saataisiin lunta ja päästäisiin pulkkailemaan.

Tämä Edbladin korusetti oli ainoa asia, jonka löysin itselleni.

Neidille mukaan tarttui laivalta muutama peruspaita. Vaaleanpunainen Espritin paita ja Legon paita olivat -50% ja Toiseen espritin paitaan ihastuin muuten vaan.

Isäntä sai Åhlensilta tuliaisiksi sukat joulua varten. Sukat oli hienosti laitettu kuusenmalliseen asetelmaan Åhlensilla. Sukat tuskin olisivat muuten hypänneetkään silmiini, mutta olen tyytyväinen löytöön. Vähän erilaiset ja pirteät kun ovat.

Parvelin lakki oli ihana ja niin lämpimän näköinen, että se suorastaan huutaa pulkkamäkeen. Vielä kun saataisiin sitä lunta.

Pari tällaista ihanaa naulakkoa löysin neidille Åhlensilta. Meinasi tulla suorastaan valinnan vaikeus kun olisi ollut niin paljon hienoja naulakoita joista valita.

Reissusta kotiuduttu

Taas alkoi arki meillekkin. Tai,no voiko sitä enä arjeksi sanoa kun joulu on jo nurkan takana. Reissusta on nyt kuitenkin kotiuduttu. Matka meni hienosti, vaikka laiva lähtikin sunnuntaina n. Viisi tuntia myöhässä. Olimme valinneet promemade hytin koska ajattelimme neidin menevän nukkumaan suht normaalisti ja meille ohjelmaksi promenadon elämän seuraamisen, mutta se oli turha luulo. Neidillä on nyt lähes kaksi viikkoa ollut ongelmaa nukahtamisen kanssa, rikä laivalla vietetty ensimmäinen yö tehnyt poikkeusta. Hytin oli kuitenkin oikea valinta sillä neidistä oli ihana seurata menoa ikkunasta ja tanssia ja leikkiä ikkunasyvennyksessä. Myös leikkihuone tuntui olevan neidin mieleen kuten myös pallomeri. Myös Miss Divetin esityksestä neiti nautti kuten yleensä kaikesta missä on musiikkia.

Laivalla oli paljon nähtävää ja neidin pitikin päästä tätsän kanssa joka paikkaan.

Hytin ikkunasyvennyksessä oli hauskaa.

 

Päivä Tukholmassa meni hienosti. Kaikki kolme naista nautimme shoppailusta vaikka meillä hiukan liian vähän olikin aikaa. Vanhankaupungin joulumarkkinoiden tunnelmasta onneksi kuitenkin ehdittiin nauttimaan kaiken supershoppailun lisäksi. Ei siis ihme, että neiti oli täysin unessa kun päästiin takaisin laivaan. Saldona oli vähän kaikenlaisia joululahjoja ja vähän muuta pientä, mutta niistä lisää myöhemmin.

Tunnelmia jouluisesta Tukholmasta.

Näin väsyneeltä näytti pieni shoppailija Tukholmassa vietetyn päivän jälkeen.

 

 

Pienten torkkujen ja ruokailun jälkeen sitä kuitenkin jaksoi taas ihmetellä maailmanmenoa.

... ja tietenkin tanssia ikkunassa :)

Joulupuu on rakennettu...

Tänään oli ihana päivä. Kävimme kokoperheen kanssa metsässä hakemassa kuusen ja olihan meillä mummi ja pappakin mukana. Neiti kulki hienosti kantoliinassa (vaikka ikää se yksi vuosi jo onkin niin neiti menisi kokonsa puolesta hyvin puolivuotiaasta) joten äidille tuli tehostettu treeni lisäpainon kera. Metsässä oli paljon ihmeteltävää ja mummin tekemä ruoka maistui. Nyt kuusi tönättää olohuoneessa koristeineen ja heti tuli jouluinen tunnelma. Äidin ihanuuskin koitti auttaa ja ripustaa palloja, vaikkei se hellyyttävyydestään huolimatta oikein täysin onnistunutkaan. Illalla vielä nautittiin ystävien kanssa lasit viiniä ja hyviä juustoja. Nyt onkin sitten hyvä mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna lähteä keikkumaan itämeren aalloille ottamaan suunnaksi Tukholma ja jouluostokset.

Jouluostoksilla

Käytiin tänään oikein koko perheen voimin jouluostoksilla. Saldo jäi kovin pieneksi, mutta tunnetusti miehistä ei ole apua shoppailussa.

Toisaaltaan neidistä oli mukavaa katsella ihmishulinaa ( ja yllättävän paljon Turun keskustassa oli ihmisiä ostoksilla maanantaipäiväksi ) ja Stockan jouluikkunaa.

Isona ihmetyksen aiheena oli myös Citymarketin kahvion akvaario. Meinasi neidin ruokakin jäädä kakkoseksi kun sitä olisi pitänyt päästä katsomaan.

Ellan ensimmäiset syntymäpäivät

Pienestä keijukaisesta ei juhlissa saatu montaakaan kuvaa, joissa hänellä olisi ollut kaikki härpäkkeet yllä, mutta ompas edes yksi.

Huh! Sunnuntaina meidän pieni murunen täytti kokonaiset 1 vuotta. Sunnuntaina juhlimme sukulaisten kesken ja Maanantaina oli kaveriperheiden vuoro juhlistaa pientä tipusta. Vaikka flunssa-aalto rokottikin vieraiden määrää riitti hulinaa molempina päivinä paljon. Typynen sai lahjaksi niin Porschen kuin liukumäenkin ja leluja meillä on nyt kuin lelukaupassa konsanaan. Pakettien päälle neitokainen ei ymmärtänyt juurikaan, mutta paketeista paljastuneet lelut ja vaatteet saivat kyllä hymyn huulille. Hienointa syntymäpäivissä taisi neidistä kuitenkin olla koristeeksi laitetut ilmapallot.

Mätimousseleivät olivat ihania vaikka itse sanonkin. Eikä lohileivissäkään mitään vikaa ollut.

Voileipäkakusta tuli tällä kertaa tämän näköinen, kun en ihan hirveästi jaksanut ajatella. Hiukan harmitti tuo ulkonäkö, mutt hyvin se teki kauppansa jokatapauksessa.

Täytekakustakin tuli jotain ihanmuuta kun piti. Ainoastaan kolme kerrosta oli niin kuin alunperin suunnittelin. Sen verran on kyllä pakko mainostaa, että sokerimassoista löysin suosikkini. Nimittäin Leipurin putiikista ostetun vaahtokarkin makuisen karkkimassan (http://leipurinputiikki.fi/index.php/elintarvikkeet/marsipaani-ja-sokerimassaa/sokerimassa-valkoinen-1000g.html), joka oli hyvä kaulia ja sain tasaisen lopputuloksen, mutta se oli myös hyvän makuinen.

Tältä näytti kahvipöytä tipusen juhlissa.

Maanantain juhlissa numero 2 neiti juoksi seitsemän muun lapsen kanssa ympäri taloa eikä häntä tuntunut lainkaan haittaavan, että hän oli kaikkein pienin. Tämä ihana tutu balleriinasukkahousuineen minun oli pakko tilata Nextiltä (http://www.nextdirect.com/fi/en/home)

Odotusta odotusta...

Tänään se vihdoin tapahtuu. Saan ihka uuden iPhonen. Tai oikeastaan sain sen jo pari viikkoa sitten, mutta nyt vihdoin saan sen käyttööni, kun liittymä siirtyy uudelle operaattorille. Tätä olenkin odottanut jo jonkun aikaa, eikä vähiten siksi, että olen viimeiset kolme viikkoa kärvistellyt iänkaikkisen vanhan puhelimen kanssa pudotettuani puhelimeni vahingossa vessapyttyyn.

Odottelua on muutenkin, sillä Sunnuntaina meidän pieni murunen täyttää 1 vuotta, joten juhlintaa on tiedossa Sunnuntaista Tiistaihin asti. Tähän odotukseen liittyy myös paljon suunnittelua ja tiedossa on myös siivoamista ja leipomista, mutta tavoilleni uskollisena jätän kaiken viimetippaan vaikka suunnitelmia on ollut jo kesäkuusta asti :)

Nyt tarjottavaksi on ainakin tiedossa perinteisten täytekakun ja voileipäkakun lisäksi, coctailpiirakoita, saaristolaisleipäsiä mätimoussella, tyrnikakkua, tonnikalapiiraita ja jotain muuta hyvää.

Odotuksista suurin on kuiten joulunodotus ja nyt Joulukuun alettua pystyi aloittamaan myös joulun laittamisen kotiin. Kynttilöitä nyt olen poltellut aiemminkin jo, mutta nyt laitoin myös tähden ikkunaan ja aloin suunnittelemaan jouluvalojen asennusta pihalle. Myös pipareiden leipominen on jo suunnilemissa ja vierashuone on muuttunut tonttupajaksi, jossa kohtuullinen lahjapino jo odottaakin aattoa.

Olohuoneen pöytä sai taas uuden kynttiläasetelman

Tähtihän ei tietysti näytä miltään valoisalla, mutta pimeällä se antaa mukavasti pehmeää valoa ja tunnelmaa

Yksi neidin huveista on lueskella lehtiä ja nyt luettavaa on ollut, sillä vähän joka viikko löytyy postilaatikosta uusi lelukuvasto, jota sitten luetaan ja kannetaan mukana (vielä on kivaa, kun lähinnä kuvast kiinnostaa eikä niinkään ne lelut). Tässä vuorolla Stockan Premiere-lehti.

Kaiken tämän odotuksen keskellä olen myös innostunut kutomaan. Ensimmäisenä urakkanani oli kutoa neidille villasukat. Koskaan ennen en ole saanut sukkia tehtyä ja ala-asteella käsityötunnilla aloitetut sukatkin on edelleen kesken. Vanhasta muistista osasin kuitenkin luoda silmukat ja oikeat ja nurjat silmukatkin jotenkin onnistuivat ja netistä osoitteesta: http://pilttipiiri.fi/jutut/perhe-ja-vapaa-aika/vauvan-villasukka löysin hyvän ohjeen, jota noudattamalla sain kuin sainkin sukat aikaiseksi. Sukista innostuneena päätin kutoa neidille myös pipon, johon virkkasin pari kukkaa koristeeksi (ja minähän en ole ala-asteen jälkeen virkkuukoukkuunkaan koskenut, joten sinäänsä ihme sekin). Nyt työn alla on taas pipo ja tähän pipon suunnittelin tekeväni korvat.

Neidistä kuvan ottaminen on toisinaan haasteellista kun paikoillaan ei malttaisi millään olla. Onneksi on kirjat joilla neidin saa olemaan aloillaan, niin ja tietysti myös syli.

Tässä vielä lähempi kuva piposta

Tunnelmaa pihalle

Tätä ankeutta vastaan on nyt pakko lähteä taistelemaan kynttilöin. Syksy, synkkyys ja sateet tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä talvea kuulu tai näy. Siksi päädyinkin päivittämään ulko-oven edustan ilmettä sypressein ja kynttilöin.

Tällä kertaa uuteen ilmeeseen tuli ostettua, näperrettyä ja kierrätettyä. Sillä sypressit ja ruukut ovat uusia ostoksia (ihastuin ruukkuihin Ikeassa), mutta tuikkukipot on pilttipurkeista pienellä vaivalla näperrettyjä. Purkithan tuntuvat olevan loputon luonnonvara pienen lapsen perheessä ja purkkeja on meillekkin kasaantunut vaikka lähinnä itse tehtyjä soseita neidille onkin tarjottu.

Tältä siis näyttää oven edustamme nykyään.

Pilttipurkkien lisäksi kokeilin myös muita lasipurkkeja.

Kynttilät luovat tunnelmaa.

Nyt odotan kyllä niin paljon jo talveä: Lunta ja pakkasta. Onneksi tunnelmaa voi luoda kynttilöilläkin illan pimennyttyä, mutta päivällä (varsinkin kotiäitipäivinä) sitä toivoisi jo lunta.

Iphone tilauksessa

Tänä aamuna onnistuin heittämään puhelimeni vessapyttyyn ja jostain syystä nappasin luurin pytystä ja menin vielä huuhtelemaankin sen hanan alla. No eihän se puhelin tietenkään kohtaloaan kestänyt, joten nyt mennään vanhalla sijaispuhelimella siihen asti, että saan uuden. Uusi onkin jo tilattuna, mutta loppukuuhun pitää kärvistellä ennen kuin saan sen eikä mies meinaa millään uskoa etten tahallani uittanut puhelinta vessassa.

Tällä pikku vahingolla oli hyväkin puoli sillä olen pitkään kärsinyt iphone -kuumeesta ja nyt se sitten oli pakko tilata. Nimittäin iphone 4S!! Olen niin innoissani. Vielä kun maltan odottaa pienen hetken...

Tänään tuli myös varattua reissu Tukholmaan jouluostoksille. Minä, siskoni ja Ella-neiti lähdemme porukalla laivalle ja jouluostoksille. Toivottavasti reissusta tulee onnistunut. Joudutaanhan sitä varten siirtämään neidin ensimmäistä hammaslääkäriaikaakin (kutsu tuli tänään sekin). Kyllähän tyttöjen reissu aina hammaslääkärin voittaa.

leikitään Legoilla ja ensimmäiset oikeat askeleet

Kaverin 1-vuotis syntymäpäiviltä kotiuduttuamme innostuimme leikkimään Legoilla. Tai voi olla, että lähinnä äiti innostui rakentelusta, mutta neidistä oli ihanaa ottaa palikoita laatikosta ja heittää niitä sitten takaisin. Puhumattakaan siitä miten ihanaa hänestä oli päästä hajoittamaan äidin rakennelmia.

Äiti teki Legoista hienon talon

Kukkuu!!1 Onko ketään kotona?

Ikkunaluukut oli tosi jänniä

Ja näinhän ne palat irtoaa

Hajoittaminen oli mahtavaa

 

 

 

Ennen leikkejä kävimme myös paikallisessa kenkäkauppa Alinassa, jossa neiti kierteli tutun kauppiaan kanssa paikkoja takahuonetta myöden. Kauppias laski neidin hetkeksi lattialle ja siihen hän jäi seisoskelemaan kuin tatti ja pitkän ajan seisoikin kunnes yhtäkkiä otti varman ja harkitun oloisia askeleita ja käveli suoraan Outin (=kauppiaan) syliin. Eli jee! Näin tyttäreni ensimmäiset oikeat askeleet!! Tähän asti neiti on ottanut ilman tukea vaan hätäisiä askeleita huomattuaan ettei pidäkkään mistään kiinni.

Ja pitihän sitä hiukan poseeratakkin ensimäisten askelten kunniaksi, vaikka ei niitä askeleita saanutkaan ikuistettua.

Ketun metsästystä

Meidän neidillä on uniriepu nimeltään Kettu. Kettu on Teddykompanietin uniriepu, joka on oikeasti ilmeisesti kissa. Lahjaksi saatu Kettu on neidille äärimmäisen tärkeä ja hän tarvitsee Kettua nukahtamiseen ja rauhoittumiseen. Ongelmana onkin, että koska Kettu kulkee mukana kaikkialla likastuu se myös toisinaan ja tietenkin sairastellessahan Kettu vasta tärkeä onkin. Eikä varmasti tarvitse kertoa missä kunnossa Kettu on ollut neidin sairastaessa vatsatautia...

Ketun saa kyllä pestä, mutta pesun ajoittaminen on tarkkaa puuhaa sillä sitä tarvitaan aina nukahtamiseen ja neiti nukkuu klo 20.00 - 07.00, ensimmäiset päiväunet klo 10-12 ja toiset päiväunet vielä puoli kolmen aikoihin. Viimeksi ajoitin pesun yöhön. Hain Ketun nukkuvalta tytöltä ja kaikki meni hyvin kunnes neiti yöllä heräsi eikä löytänytkään uniriepuaan ja tämä kuvio toistui muutamaan otteeseen yöllä. Neljältä aamulla olinkin aivan valmis siirtämään lelun pesukoneesta kuivausrumpuun. Voi sitä riemua aamulla kun Kettu palasi "saunaillastaan" lämpimänä ja puhtaana.

Kuitenkin tuo huonosti nukuttu yö käynnisti jälleen etsintä operaation varaketun löytämiseksi. Eikä se ole ollutkaan ihan helppo urakka, sillä täysin samanlaista riepua en ole mistän löytänyt (muut vastaavat eivät neidille käy). Nyt kuitenkin löysin parista nettikaupasta Ketun kaksoissiskon ja samalla selvisi myös miksi niitä ei missän ole näkynyt. Nimittäin lelu oli vuodelta 2009. Nyt odotamme innokkaina koskahan Ameriikan kettu mahtaa saapua, sillä halvimmalla riepu löytyi nettikaupasta osoitteesta http://www.kids-scandinavian-shop.com. Jännää sinäänsä, että postimaksut jenkeistä Suomeen oli pienemmät kuin Suomen sisällä.

Tässä kuva Ketusta aivan puhtoisena ja siistinä. Meidän Kettu ei enää ihan tältä näytä. Onhan sitä hellitty, halittu ja rakastettu valtavasti jo kohta 11 kuukauden ajan.