Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa. Niin ihanaa aikaa kun se onkin, on se myös rankkaa. Sukulaisia, ylensyöntiä ja muuta juhlintaa. Aatto meni hienosti. Olimme ensin miehen isoisän luona, jonne sukulaiset olivat kokoontuneet ja joimme kahvia ja jaoimme lahjoja. Pieni lapsi tuo kyllä paljon jouluista mieltä, mutta muuten tämä osa aattoa on jokseenkin pliisu. Erityisesti tänävuonna sillä isopappa ja miehen eno eivät olleet viitsineet panostaa oikein lainkaan. Ei yhtään kynttilää tai koristetta ja kuusessakin vain valot. Eivätkä nämä isäntäväkeen kuuluvat herrat olleet hankkineet lahjojakaan, neitiä lukuunottamatta, ja latistaahan sekin tunnelmaa, etteivät he olleet laittaneet päälleen kotivaatteita kummempaa. Puhumattakaan siitä, että he tuntuivat vain odottavan hautausmaareissua ja saunaa. Itse kun olen tottunut suihen, että kaikki ovat juhla-asussa, talo koristeltuna ja lahjoja paljon. Lisäksi juhla painottuu iltaan ja kunnon ruokailu kruunaa paketin. No , onneksi molempien sukulaiset asuvat lähellä, joten ei tarvitse valita vaan voimme viettää aattona kaksi erilaista juhlaa.
Tänään olemmekin sitten perehtyneet lahjoihin, käyneet anoppilassa syömässä ja illalla mummi ja pappa sekä siskoni ja kummitätini ovat vielä käyneet meillä. Rankkaa on siis ollut. Neiti on ollut ihmeissään kaikista uusista leluista, vaikka ei vielä pakettien päälle ymmärtänytkään. Hänestä parasta taisi olla se, että hän sai olla huomion keskipisteenä ja touhottaa omiaan.
 |
| Aatto aamuna oli tonttu käynyt myös oman kuusen alla ja jättänyt neidille muutaman paketin. |
 |
| Vaikka neiti yleensä televisiosta ole edes kiinnostunut niin joulupukin kuumalinja tuntui kiinnostavan. Varsinkin kohdat, joissa lapset lauloivat. Kuusen alta löytynyt Mailegin tonttu sai kyytiä ja kulki koko aamun mukana. |
 |
| Tässä ensimmäisestä juhlapaikasta. Neiti sai pehmokoiran, jota kannettiin sitten seuraavaksi. Illalla tuli vielä kaksi pehmokoiraa lisää ja kaikki karvaturrit tuntuvat olevan rakkaita ("kettu" tietysti rakkaimpana). |
 |
| Melkoinen vuori lahjoja (kuten aina ennenkin) löytyi oman lapsuudenkotini kuusen alta. Vielä ei joulupukki käynyt, mutta ensi vuonna taitaa pukilla riittää urakkaa aattoiltana. |
 |
| Illalla neiti alkoi jo hieman innostua paketeistakin ja innostuipa jopa repimään hieman papereitakin. |
 |
| Lahjoja ja sitämyöten myös lahjapaperia tuntui riittävän ja papereita, ja varsinkin naruista, neiti tuntui olevan erityisen kiinnostunut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.