Maailman hellyyttävin yöherätys

Tiitiäinen menee iltaisin rutiinien avustamana kahdeksan paikkeilla nukkumaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseensa. Siellä hän iltasadun ja sylittelyn jälkeen yksin rauhassa nukahtaakin ja nukkuukin taas hienosti (kop kop...nyt kun menin kehumaan, alkaa varmasti öisin taas hulinat). Aamuyöllä neiti sitten kipittää meidän huoneeseen ja pyytää nostamaan vanhempien väliin nukkumaan ja meille se on ok. Saapahan läheisyystankkausta myös vanhemmat. Vieressä neiti normaalisti sitten nukkuukin aamuun asti heräämättä.

Viime yö oli kuitenkin hivenen poikkeus, sillä äiti sai yöherätyksen. Eikä minkä tahansa herätyksen, vaan maailman ihanimman sellaisen. Neiti sanoi "äiti" nousi istumaan, antoi äidille suukon ja takaisin unille. Meinaa kyyneleet tulla silmään vielä muistellessakin. Niin hellyyttävää ja niin ihanaa ja taas tuli sellainen olo, etten ehkä ihan epäonnistunut äitinä olekkaan.

Tuolla muistolla selvisi hyvin tästäkin työpäivästä ja palavereista, joita tuntuu riittävän. Tästä onkin hyvä aloittaa viikonloppu, kun tuntee antaneensa ison panoksen töissä, mutta kotonakin sujuu ja Tiitiäinenkin tuntuu oikein odottavan yhteisiä hellittely ja leikkihetkiä, joskin joka työpäiväisen kotiintulo mielenilmaisun jälkeen. Tänään meillä oli hauskaa niinkin vähäpätöisillä jutuilla kun parilla kangassuikaleella. Paljon niistäkin saa iloa irti.

Paluu arkeen

Paluu arkeen loman jälkeen on ollut melko intensiivistä. Heti ensimmäisenä työpäivänä oli ohjelmassa palaveria toisensa jälkeen ja sähköpostien lukemiseen meni puoli päivää. Tiitiäisestäkin oli hankala olla erossa kun ainakin äitiä vaivasi pienoinen ikävä. Keskiviikko ilta meni töitten jälkeen puistossa ja sitten kun Tiitiäinen oli jo unilla tein vielä voileipäkakun seuraavalle päivälle. Torstai meni töissä samaa rataa ja töiden jälkeen menimme isopapan synttäreille, joille sen kakunkin tein. Se ilta sitten menikin siellä ja tänään vielä rumba töissä kaupan kautta kotiin ja ilta pihalla typysen kanssa. Siinähän sitä arkea sitten onkin jo, vielä kun tuohon soppaan lisää kotityöt ja lapsen rutiinit. Huh, oli se loma vaan niin mukavaa! Miten ihmeessä hanskaan paketin loppuvuodesta kun pitäisi palata töihin ihan täysipäiväisesti?

Isopapan kakku

yhteisposeeraus

 

 

 

 

Maanantain kunniaksi leivotaan

Juhlimme Tiitiäisen kanssa viimeisiä lomapäiviäni leipomalla jälleen kerran cupcakeja. Samalla pääsimme testailemaan ihania uusia vuokiani, jotka viimeviikolla ostin ikeasta.

Tällaiset ihanuudet löysin. Kuva lainattu täältä.

Tällä kertaa resepti oli seuraavanlainen:

75g margariinia

2,5dl tomusokeria

2 munaa

0,5 tl soodaa

1,5 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

purkki kermaviiliä

1,5dl maitoa

0,5tl suolaa

mustikoita, herukoita ja vadelmia

Päällinen

Purkki mansikkakermaa

pari lusikallista vaniljakastikejauhetta

purkki philadelphia juustoa

Vatkataan kerma, lisätään jauhe ja juusto ja sekoitetaan

margariini ja tomusokeri vatkataan tahnaksi. Joukkoon lisätään munat ja vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Suola, sooda ja leivinjahe sekoitetaan vehnäjauhoihin, jotka lisätään joukkoon ja jatketaan vatkaamista. Lisätään joukkoon maito ja kermaviili ja sekoitetaan. Lopuksi lisätään marjat, jotka sekoitetaan joukkoon varovasti. Taikina laitetaan muffini vuokiin ja paistetaan 175 asteisessa uunissa ja kuorrutetaan jäähtyneinä ja koristellaan.

Loma tuntuu hupenevan todella nopeasti ja taas kerran työt kutsuvat. Tai oikeastaan lomanihan loppui jo, mutta pidän loman jälkeisen viikon kotipäivät putkeen loman perään. Viikonloppua vietettin normaalista poiketen melko vähän Tiitiäisen kanssa. Heti aamulla lauantaina Tiitiäinen lähti isin kanssa viettämään isä-lapsi hetkeä kaverinsa ja tämän pojan kanssa. Puoliltapäivin minä taas suuntasin mll:n tapahtumaan tekemään kasvomaalauksia lapsille ja kotiin tultuani vietimme leikkien vain pienen tovin ennen kuin mummi ja pappa hakinat neidin luokseen yökylään kruunaamaan heidän kesälomaansa. Itse käytimme lapsettoman illan hyväksi ja menimme isin kanssa leffaan ja syömään. Sunnuntaina haimme neidin mummolasta ja heti perään suuntasimmeneidin kanssa Me&i -kutsuille ja vasta kuudelta pääsimme normaalinperhe-elämään. Tai noh normaaliin ja normaaliin, sillä Tiitiäinen tahtoi kokoajan olla äidin sylissä, eikä hänen näkyvistäänkään saanut poistua. Syleily tuli myös vanhemmille tarpeeseen, sillä ikävähän meillä oli kummallakin pientä prinsessaa, joka niin reippaasti yökyläili elämänsä kolmatta kertaa.

Ittu!

Oi miten mahtavaa, Tiitiäinen on alkanut kiroilemaan. Ei hän sitä vielä ole tehnyt julkisesti, mutta kotona sitäkin useammin. Ensimmäinen kerta oli suuri järkytys; Olin edellisenä iltana lyönyt rakolle hiertyneen kantapääni terävään kulmaan ja mitään ajattelematta huudahtanut ärräpäitä kivusta. Sitten seuraavana päivänä kurottaessani keittiön yläkaapista tavaraa onnistuin tiputtamaan päälleni tavaroita. Itse olin hiljaa, mutta Tiitiäinen kirosi. Neiti huusi komeasti " itttu, ittu, sa#¤%na" ja täysin samalla intonaatiolla kuin itse olin huudahtanut. Voin sanoa, että nolotti.

Pari päivää tämän tapauksen jälkeen piirtelimme tytön kanssa hänen huoneessaan, kun hän alkoi syödä värikyniä. Kielsin pariin otteeseen, kunnes lopulta otin kynät pois häneltä ja ilmoitin niiden olevan käytössä vasta kun hän osaa jälleen käyttäytyä. Tämän kuultuaan neiti otti kaikkein uhmakkaimman ilmeensä ja lähti huoneesta ulos huutaen "jumala, jumala...".  Edellispäivänä taas mummolassa neiti meni yli uniensa ja iltapalalla tuttu "viipotus" alkoi, eikä neiti erityisemmin pystynyt keskittymään syömiseen ja muutenkin käytöksestä tuli mitä tuli. Tämä yliväsyneen lapsen show sai kuitenkin vielä lisää pontta kun neiti otti härnäysilmeensä ja alkoi kuuluvasti manaamaan "ittu, ittu...jumala, jumala" ja taas sai äiti olla ylpeä jälkikasvustaan ja samalla itsestään. Sillä pakkohan se on myöntää, että olen lapsenkin kuullen noita sanoja käyttänyt, vaikkakin olen pyrkinyt kiroilun lopettamaan kokonaan sen jälkeen kun typy on alkanut matkimaan kaikkia sanoja. Liian myöhään ilmeisesti kuitenkin. Tai noh, ehkä armahdan itseäni kuitenkin sen verran ajatuksella, että kyllä noita rumia sanoja opitaan melko yhteisvastuullisesti, sillä kyllähän niitä jokapuolelta kuuluu.

Toisaaltaan olen myös jollain tavalla ylpeä siitä, että tyttäreni osaa yhdistää nuo tietyt sanat kiukkuun, uhmaan ja harmitukseen, vaikka ne jollain tavalla tahdonkin hänen puheestaan kokonaan kitkeä. Yksi pieni väärinkäsityskin on jo näiden rumien sanojen osalta sattunut. Nimittäin Ikeassa Tiitiäinen alkoi ravintolan kohdalla toistelemaan sanaa "askanen" saaden äidin ja äidin ystävän korvat hörölleen ja lievän punan poskille sekä yhden vieraan tädin halveksuvan katseen äitiä kohtaan. Tajusimme kuitenkin melko pian tytön tarkoittavan ranskalaisia, joita oli jollain edellisellä kerralla saanut maistaa kyseisessä paikassa.

Oma pieni kettutyttö

Tiitiäistä on ihan ienestä asti sanottu leikillä kettutytösi, sillä hänen oma rakas uniriepunsa/unilelunsa on nimeltään kettu ja kettu on aina kulkenut siellä missä Tiitiäinenkin. Lisäksi neidin suosikit pehmolelujen saralta ovat hänen kettunsa Teppo ja Teppo (syystä, jota kukaan ei tiedä neiti risti ketut Tepoiksi). Nukkumaan mennessä kainalossa pitää aina olla ketun lisäksi myös pari Teppoa.

 

Näin surkeana pieni murunen oli pupun kohtalosta

Tänään hain tilaamani H&M paketin, jossa oli Tiitiäisen huoneeseen toiselta puolelta vaalenpunaiset ja toiselta puolelta tekoturkista olevat torkkupeiton ja tyynyliinan, jossa oli pupun korvat. Suunnitelmani eivät kuitenkaan tainneet onnistua, sillä hetken peittoa ja tyynyliinaa ihailtuaan ja siliteltyään neiti puhkesi sydäntäraastavaan itkuun. "Pupuu, pupuu" huusi neiti samalla surkeasti itkien. Lopulta sain tytön rauhoitettua saatuani uuden peiton ja tyynyliinan ensin pois tytön näköpiiristä. En tiedä mikä tytön sai niin pois tolaltaan, mutta lieneekö raukka luulleen karvaturrien olleen oikeita pupuja, joille oli käynyt kehnosti. Tiedä häntä, mutta täytynee kokeilla toisella kertaa miten Tiitiäinen niihin suhtautuu. Mahtaakohan H&M hyväksyä palautuksen syyksi lapsen paniikkia :)

Muumien vieraana

Meillä on ollut tapana käydä joka kesä retkellä kummityttömme kanssa. Tänä kesänä retken ajankohta jäi melko myöhäiseen sillä huomenna kummityttömme aloittaakin jo esikarissa. Retkikohde mietitytti kovasti, sillä mihinkään kovin kauas kotoa emme voineet suunnata ja toisaaltaan lapsukaiset ovat kovin eri ikäisiä ja kummallekin piti jotakin olla. Ajattelimme ensin ihan vaan Hop Lopia tai vastaavaan, mutta koska Tiitiäinen on niin pieni ja kummityttö niin "iso" olisimme olleet koko porukka jakautuneena kahteen osaan, joten hylkäsimme ajatuksen. Päädyimme lopulta muumimaailmaan ja ihan hyvä niin, sillä vietimme mukavan päivän.
 

Itse en ole ikinä ennen siellä käynytkään, eikä kukaan muukaan meidän perheestä (kummityttö tosin kertoi paikanpää käyneensä siellä aiemminkin ja peräti kolmeen kertaan). Nytpä on nähty sekin paikka. Teatteriesitys oli pettymys. Niin huonoa Näytelmää ja näyttelemistä en oikein sulata, mutta pikkuväki taisi tykätä. Tiitiäinen tosin nukahti kesken esityksen, mutta se oli tavallaan odotettavissa sillä olihan päikkärien aika. Muumitalo oli kiva ja sitä olisin voinut katsella tarkemminkin, mutta tytöistä vanhemmalle talo oli jo tuttu, joten hänestä kovempi juttu oli kiivetä portaat ylös ja alas samalla kun itse koitin nuoremman kanssa pysyä perässä. Kauniiden merimaisemien lisäksi erilaiset polut olivat kivoja ja Tiitiäinen piti muumihahmoista kovasti. Jotenkin tylsää kuitenkin oli, etteivät muumihahmot puhuneet mitään.

Melko yksinkertaisista aineksista oli alue tehty, mutta kauniin Naantalin, kesäisen sään ja muumihahmojen lisäksi hyvään päivään paljoa muuta tarvittukkaan kuin lasten kanssa yhdessäoloa ja ehkä hieman hattaraa.

Hattara maistui myös Tiitiäiselle

Mustikkametsässä

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Kävimme eilen Tiitiäisen ja mummin kanssa vähän mustikkametsässä. Tai noh, mummolan pihasta poikkesimme aivan pikkiriikkisen metsän puolelle, mutta saldona oli siitäkin huolimatta mustikoita. Tiitiäiseltä ei oikein marjanpoiminta sujunut, sillä suurin osa (oikeastaan kaikki) meni suuhun, mmutta hyvä niinkin. Marjoja saimme pikaisella retkellämme yllättävänkin paljon, mutta Tiitiäisestä varmaanki parempaa oli silti kun marjanpoiminnan jälkeen menimme mummolaan syömään ribsejä ja pappan paistamia lettuja. Kummatkin nimittäin maistuivat neidille erityisen hyvin.

Joo, ei me mitään isoja ämpäreitä saatu täyteen, mutta 1 pieni/naama (Tiitiäinen kun sai vähän apuja).

Osan marjoista laitoin pakastimeen, mutta pakkohan se oli yksi piirakkakin tehdä syksyn (kai se nimittäin sitä nyt sitten on) ensimmäisistä mustikoista. Kuva piirakasta oli pakko ottaa ennen uuniin laittoa, sillä uunista pois tullessaan piirakka meni heti lämpimänä kahvittelijoiden vatsoihin.

God Morgon Bifido

Olen mukana hopottajien God Morgon Bifido -mehu kampanjassa ja sitä kautta olen päässyt testailemaan God Morgon Bifido mehuja. Ainakin itselleni nuo mehut olivat ihan jo makunsa puolesta mieleen. Itse testailin appelsiinimehua ja vaikka itse en olekkaan normaalisti niin appelsiinimehujen perään tämä mehu teki poikkeuksen ja voitti minut puolelleen oikealla appelsiinin maullaan. God Morgon Bifido -täysmehut sisältävät 100% hedelmää eikä lainkaan lisättyä sokeria. Tämän lisäksi mehuissa on ensimmäisenä puhtaina appelsiini- ja omenatäysmehuina Suomessa lisätty hyödyllisiä bifido bakteereita, jotka tekevät vatsalle hyvää.

Vatsan hyvästä olosta en ole varma, mutta mausta kyllä. Eipä vatsassa huonokaan olo ollut, mutta en huomannut mitään eroa ennen ja jälkeen mehun. Toisaaltaan itselleni se juuri se maku onkin pääasia mehuhyllyllä valintaani tehdessäni, joten kyllä todennäköisesti tulen ostamaan tätä mehua uudestaankin.

Lomailua kotisuomessa

Viime viikolla päätimme lähteä vähän loman kunniaksi reissailemaan. Aivan alkuperäinen suunnitelma oli lähteä itsäsuomea kirtelemään, mutta sitten päädyimmekin Norjan kiertelyyn. Tutkimme innoissamme reittiä ja suunnittelimme tarkkaan etappeja ja varailimme hotelleja. Kunnes lähtöä edeltävvänä aamuna tajusimme kumpikin, että matkasta tulisi reilu puolitoistavuotiaalle hitusen turhan pitkä. Paljon autossa istumista, monta hotellia, jatkuvaa pakkaamista ja vielä kerran sitä autossa istumista vaikka etapeista koittaisi kuinka lyhyitä tahansa tehdä.

Hylkäsimme suunnitelmamme ja saimme peruttua hotellivaraukset yhtä lukuunottamatta, mutta Ylläkseltä bookattu yö oli niin halpa, että ei suuresti haitannut vaikka sitä emme saaneetkaan peruutettua. Suunnittelimme yhden päivän kuumeisesti mitä tekisimme ja mihin menisimme. Tutkailimme laivapaikkoja ja lentoaikatauluja, mutta mitään sopivaa ei oikein löytynyt. Lopulta päätimme varata kaksi yötä Helsingistä. Ehtisimme käydä Korkeasaaressa ja kierrellä kaupungilla ja kaupoissa ja siitä voisimme sitten suunnata vaikka Tallinnaan tai sitten sinne itäiseen Suomeen.

Hotellissakin voi pomppia

lamailu on rankkaa touhua. On muuten villi tunne kun turisteja ryntää iso joukko katsomaan rattaissa nukkuvaa lasta ja kutsuu vielä kaverinsakin katsomaan ja tätä tapahtui vieläpä kaksi kertaa.

Talutusreppu koettiin reissulla erinomaiseksi, sillä pelkkä rattaissa istuminen ei enää Tiitiäiselle riitä ja kädestä pitäminenkin on inan hankalaa kun neiti on sen verran pikkuruisen kokoinen ja kuitenkin melkoisen menevä. Reppu kuitenkin keräsi paljon huomiota ja kommentteja.

Yövyimme kaksi yötä Radisson Blu Plazassa. Hotelli oli vanha tuttu ja hyväksi havaittu, joskin uudistetulla ilmeellä. Säät suosivat ja aurinko paistoi ja lämmintäkin oli. Shoppailuja uli tehtyä jonkun verran ja Korkeasaaressa vietettiin mahtava päivä (ainoana haittana olivat valkoposkihanhet ja riikinkukot, jotka olivat hieman liian tuttavallisia kaltaiselleni lintukammoiselle. Toisaaltaan Tiitiäisestä tuli suojelijani kun hän reippaana tyttönä huuteli linnuille " intu pois, intu pois"). Nautiskeltiin maalaisina kaupungin hulinasta ja ravintolatarjonnasta. Kävimmepä vielä Linnanmäelläkin. Joskin Tiitiäinen simahti sillä samalla hetkellä kun saimme auton parkkiin, joten ensin vainn kävelimme ympäri aluetta rattaita lykkien. Kun neiti sitten vihdoin heräsi sai hän ihastella laitteita ja muuta nähtävää, jonka jälkeen suuntasimme Sea Lifeen katselemaan kaloja. Tämän jälkeen suunnittelimme ottavamme vielä yhden hotelliyön Helsingistä ja sitten suuntaavamme Tallinnaan muutamaksi yöksi, mutta kunkoitimme varata laivapaikkoja ei onni ollut puolellamme autopaikan suhteen, joten hylkäsimme idean ja sattuman kautta päätimme lähteä Tampereelle.

Yövyimme uudessa Scandic Stationissa ja kiertelimme kaupungilla, söimme ja olimmepa maailmanpyörässäkin keskellä kaupunkia ja lopulta vietimme vielä kokonaisen päivän Särkänniemessä, jonka akvaario ei ollut mitään Sea lifen jälkeen (siis meistä aikuisista), mutta delfinaario delfiineineen sai Tiitiäisen innostumaan ja nautimme esityksestä kaikki. Laitteissakin kävimme pyörimässä, joskin lapsen ehdoilla. Tiitiäinen oli onnessaan kieppuessaan isin tai äidin kanssa laitteissa ja pari kertaa iski myös kiukku kun laite pysätyi ja kävipä kahdesti myös niin, että kirkuva lapsukainen piti irroittaa laitteesta. Onneksi niin näytti käyvän muillekkin. Vaikka reissu oli ihana oli mukavaa palata kotiin ja olihan reissu paikkapaikoin melko rankkakin kiukkuilevan ja uhmailevan ipanan kanssa.

Angry Birdsit tai "böössit" kuten Tiitiäinen näitä otuksia kutsuu olivat kovasti mieleen, kuten on kyllä pelikin.

Korkeasaaressa neitiä taisi eniten kiehtoa tiikerit. Itselläni heräsi jokin pieni sisäinen eläinsuojeluvimme sillä jotenkin aitauksissa ihmisten katsottavina olevat eläimet ahdistivat pikkuisen.