maanantai 31. lokakuuta 2011

Ketun metsästystä

Meidän neidillä on uniriepu nimeltään Kettu. Kettu on Teddykompanietin uniriepu, joka on oikeasti ilmeisesti kissa. Lahjaksi saatu Kettu on neidille äärimmäisen tärkeä ja hän tarvitsee Kettua nukahtamiseen ja rauhoittumiseen. Ongelmana onkin, että koska Kettu kulkee mukana kaikkialla likastuu se myös toisinaan ja tietenkin sairastellessahan Kettu vasta tärkeä onkin. Eikä varmasti tarvitse kertoa missä kunnossa Kettu on ollut neidin sairastaessa vatsatautia...

Ketun saa kyllä pestä, mutta pesun ajoittaminen on tarkkaa puuhaa sillä sitä tarvitaan aina nukahtamiseen ja neiti nukkuu klo 20.00 - 07.00, ensimmäiset päiväunet klo 10-12 ja toiset päiväunet vielä puoli kolmen aikoihin. Viimeksi ajoitin pesun yöhön. Hain Ketun nukkuvalta tytöltä ja kaikki meni hyvin kunnes neiti yöllä heräsi eikä löytänytkään uniriepuaan ja tämä kuvio toistui muutamaan otteeseen yöllä. Neljältä aamulla olinkin aivan valmis siirtämään lelun pesukoneesta kuivausrumpuun. Voi sitä riemua aamulla kun Kettu palasi "saunaillastaan" lämpimänä ja puhtaana.

Kuitenkin tuo huonosti nukuttu yö käynnisti jälleen etsintä operaation varaketun löytämiseksi. Eikä se ole ollutkaan ihan helppo urakka, sillä täysin samanlaista riepua en ole mistän löytänyt (muut vastaavat eivät neidille käy). Nyt kuitenkin löysin parista nettikaupasta Ketun kaksoissiskon ja samalla selvisi myös miksi niitä ei missän ole näkynyt. Nimittäin lelu oli vuodelta 2009. Nyt odotamme innokkaina koskahan Ameriikan kettu mahtaa saapua, sillä halvimmalla riepu löytyi nettikaupasta osoitteesta http://www.kids-scandinavian-shop.com. Jännää sinäänsä, että postimaksut jenkeistä Suomeen oli pienemmät kuin Suomen sisällä.


Tässä kuva Ketusta aivan puhtoisena ja siistinä. Meidän Kettu ei enää ihan tältä näytä. Onhan sitä hellitty, halittu ja rakastettu valtavasti jo kohta 11 kuukauden ajan.