Tiitiäinen täytti kuun alussa kaksi vuotta ja neuvolassa keskusteltiin monenmoista. neiti oli hienosti kasvanut ja olikin jo 85cm ja painoakin löytyi 10kg, sanavarasto oli kehittynyt hyvin ja ikäisensä taidot hienosti hanskassa, kiukuttelua myöten. Mentiimpä sitten vielä ihastelemaan sitä miten hienosti neidin päiväkodin aloittaminen sujui ja miten yhtä flunssaa lukuunottamatta ollaan pärjätty sairastelematta tämä syksy. Se into kuitenkin laantui parissa päivässä, kun itsenäisyyspäivänä juhlittujen syntymäpäiväjuhlien jälkeisenä yönä neiti alkoi taas "haukkumaan" ja hengitys kävi hankalaksi. Flunssahan siitä alkoi tututtuun tapaan ja Tiitiäinen olikin räkänokkana jokusen päivän ja yski niin, että äidistä tuntui pahalta. Kuumetta ei kyllä onneksi noussut, mutta vauva-aikaiset puklurätit kaivettiin kyllä esiin neidin yskiessä itsensä aina siihen pisteeseen, että oksetti.
Viikko sitten sunnuntaina neiti osoitti paranemisen merkkejä ja menimme koko porukalla jouluostoksille. Se olikin melkoinen shop till you drop kierros, sillä siinä missä neiti otti rattaissa rennosti nukkuen isi ja äiti ostivat minkä kerkisivät ja joululahjat saatiinkin hyvälle mallille, mutta kotimatkalla alkoi niin isi kuin äitikin valittamaan kipeää kurkkua ja särkeviä paikkoja. Yö meni viluisena ja kuumeessa ja loppu viikko menikin omalta osaltani sohvalla köllötellen ja leväten, kun voimat eivät tuntuneet riittävän edes alakerrassa käyntiin. Keskiviikkona kävin kyllä työmaalla kokeilemassa, mutta se ei tainnut olla oikea ratkaisu olon pahennuttua. Onneksi neuvolantäti sai toppuuteltua työmoraaliani ja sai puhuttua minut jäämään kotiin torstaina, sillä nyt olo olisi varmasti vielä huonompi muussa tapauksessa. Nytkin on mehut poissa ja kovat yskäkohtaukset saavat vessan lattialle yskimään ja oksentamaan.
 |
| Kun neiti oli unensa ottanut muuntuivat rattaat ostoskärryiksi. Näppärää eikö totta? |
Kuten olen muiden blogeista lukenut ei pienen ipanan kanssa tosiaankaan ole helppoa sairastaa. Siinä ei paljoa edes muumit ja pikkukakkoset auta, joten neiti on viettänyt äidin kotona olosta huolimatta lyhyitä päiviä päiväkodissa ja isi on saanut kotona suuren roolin ruokaa laittaen, pyykkäen ja lasta hoitaen. Täytyy varmasti muistaa hoitaa hyvin ja hellästi kun seuraavan kerran mies sairastuu :) Tiitiäisen äitikohtauksiin isistä ei kuitenkaan ole apua, joten kun äidin syliin on päästävää niin sinne on päästävä ja kirjoja lukien olemmekin sitten viettäneet äiti-tytär laatuaikaamme. Onneksi neiti on kova lukutoukka kuten äitinsäkkin.
