Pomppinaan!

Viikonloppu hurahti sitten jälleen kerran nopeasti. Perjantain ja Lauantain välisen yön Tiitiäinen oli mummolassa ja me vanhukset menimme nukkumaan jo ennen kymmentä ja nautiskelimme ruhtinaalliset yöunet heräten vasta puoli kymmeneltä. Eikä yöllä tarvinnut herätä kertaakaan. Yö teki erittäin hyvää univelkaisille vanhemmille, vaikka kumpikin meistä kaipasi typyä kovasti. Aamupalakin oli kovin kummallinen, kun kukaan ei ollut pöydän päässä pitämässä komentoa. Kun typy oli haettu päädyimme ulos syömään koko perheen voimin ja kotiin päästyämme jäimme Tiitiäisen kanssa pihalle leikkimään. Leikimme kahdestaankunnes Tiitiäinen bongasi naapurin tytön omalla portillaan, joten päädyimme naapuriin - ja mitä siellä olikaan. Tampoliini, meidän Tiitiäisen uusin kohkauksen aihe (hän oli viikkoa aikaisemmin päässyt kummityttömme syntymäpäivillä trampoliinille ja sen jälkeen hän onkin kokoajan pomppimassa ja jopa päiväunillaan neiti juttelee unissaan pomppimisesta - tai siis "pompinaan pompinaan" kuten hän asian ilmaisee). Naapuriin siis jumiuduimme ja hauskaa oli niin Tiitiäisellä kuin naapurin muksuillakin ja mikä parasta illalla neiti simahti heti kun sänkyyn pääsi.

Tänäänkin aloitimme aamulla ulkoilun koko perheen voimin, mutta kun isi alkoi leikkaamaan ruohoa, alkoi neiti hinkua taas naapuriin ja lopulta löysimme itsemme taas kerran naapurin pihalta ja neidin tietenkin pomppimasta. On mahtavaa katsoa miten pienessä ajassa neiti rohkaistui pyllyllään pomppimisesta varovaisen kävelyn ja juoksun kautta pomppimaan sydämensä kyllyydestä. Ainoana huonona puolena on se, että minunkin tekee mieli "pomppinaan". Eikä sitä oikein kehtaa mennä naapurin trampoliinille loikkimaan, joten omaa trampoliinia tekee mieli kovasti.

Ollaan me pomppimisen vastapainoksi syöty hiukan jäätelöäkin.

Yökyläilyä

Nyyhkis, meidän pieni pallero on yökylässä. Saimme meihen kanssa eilen ajatuksen mennä tänään kesäteatteriin yönäytökseen ja menimme sitten eilen kysymään mummilta ja papalta joskos he olisivat Tiitiäisen kanssa sen aikaa. Tottakai he suostuivat oitis ja ehdottivatpa vielä, että neiti jäisi heille yökylään. Nipin napin suostuin yökyläilyyn (ei siksi, että hoitopaikassa olisi jotain vikaa vaan siksi etten jotenkin en vaan halua antaa Tiitiäistä hoitoon niin pitkäksi aikaa) sillä eihän puolenyön jälkeen olisi mitään järkeä rahdata nukkuvaa taaperoa sängystä autoon ja autosta sänkyyn. Tänään töiden jälkeen iski kuitenkin kova väsymys emmekä jaksaneetkaan mennä teatteriin, vaikka mummi suorastaan koitti pakottaakin. Isovanhemmat olivat kuin pienet lapset, joilta olisi yritetty viedä namuja pois kun ilmoitin ettemme menekkään teatteriin. Ilmeet kuitenkin sulivat kun kerroimme, että Tiitiäinen voi silti jäädä yökylään.

Niin onnessaan kuin mummi ja pappa olivatkin saadessaan tytön yökylään oli itsellä itkussa pidättäminen kun suukottelimme (äiti ja isi suukottelivat ja halivat neitiä, joka olisi mieluummin keskittynyt papan kanssa tekemäänsä palapeliin) ja sanoimme hyvät yöt ja heiheit. Ja autossa tirautin vielä parit kyyneleetkin miettiessäni miten ihanaa onkaan rutistaa pieni nukkuva ja lämmin käärö kainaloon. Siitäkin huolimatta, että tänäänkin aamuyöllä meillä oli taistelu tyytystä ja päädyin viideltä aamulla nukkumaan jalkopäässä kun neiti valtasi sänkymme oikein tosissaan. On hän vaan niin rakas!

Kuppikakkuillaan urakalla

Näin ihanan emännänlahjan saimme (alla ostamani matto)

Pidin tänään Mollmii kutsut ja juuri saamani kirjan innostamana leivoin cupcakeja kutsuille. Namujahan niistä tietenkin tuli, vaikka Tiitiäisen kanssa leipoessa ulkonäkö pakkaa olemaan hiukan niin ja näin ja keittiökin usein hurlumhei, mutta kivaa meillä oli niitä tehdessä ja varsinkin syödessä. Kutsuilussa meinasi kyllä olla haasteita, sillä kesäloma-ajan ja reissujen lisäksi peruutuksia tuli myös kuumeen ja vesirokon vuoksi. Tiitiiselle ostin kutsuilta maton ja emännänlahjaksi saimme ihanan kerrostarjottimen herkkuineen. Neidille tarjotin oli ilmeisen mieluinen, sillä herkkuja tarjoiltiin koko illan isille.

Daim kuppikakku

Mustikkaversio (vaikka kirsikka hiukan hämääkin)

Nämä olivat suolaisia versioita, kinkkua, fetaa, paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia

Maalla on mukavaa

Äitini tutun koira oli saanut pentuja ja tietenkin mummi oli sopinut, että niitä mennään katsomaan Tiitiäisen kanssa. Koirien lisäksi tutulla oli myös kissoja ja mikä parasta lehmiä, tai oikeastaan ylämaan karjaa. Niitä sitten pällisteltiin ja ihmeteltiin oikein urakalla ja täytyy sanoa, että melkoisen pelottaviakin otuksia jossain määrin. Varsinkin kun 400 kiloinen otus katsoo parin metrin päästä intensiivisesti ja puhisee.

Tiitiäinen ei kuitenkaan otuksia pelännyt vaan nautti koko resupekkaisen olemuksensa voimin. Eläinten lisäksi kun oli niin mukavaa loiskutella lätäköissä ja huutaa ammuuta. On oikeastaan jännää miten pieni lapsi ei samalla tavalla pelkää kuin aikuinen, mutta siinä missä isot naudat ovat pikkujuttuja pelkää Tiitiäinen tällä hetkellä kovasti putoamista. Hän saattaa herätä vaikka kesken unien itkemään ja huutamaan "vauva tippuu, vauva tippuu....".

Toisaaltaan taas Tiitiäistä ei millään tavalla haitannut resupekkana olo vaikka se äitiä häiritsikin. Otin neidin nimittäin suoraan vesileikkien parista töistä kotiintultuani ja asu oli sen mukainen. Saappaat, kurahousut ja hieman nuhruinen yöpaita (mamma oli pukenut Tiitiäiselle vahingossa pyjaman yläosan) ja aurinkolakki. Asu kyllä sopi täydellisesti ympäristöönsä. -Eikö?

Voi aikaansaamattomuus

Miten ihmisestä voikin tulla näin aikaansaamaton? Päivät tuntuvat kuluvat hujauksessa joko töissä tai kotona leikkien ja jälkiä korjaillen. Illalla sitten taas jämähtää telkkarin tai koneen eteen, mutta ei silti saa koneellakaan mitään aikaiseksi. Aika kuluu hujauksessa ja ne muutamat tekemättömät jutut jäävät roikkumaan ja kasaantuvat.

Tänään taas kerran havahduin siihen miten nopeasti aika on mennyt. Ystäväperheemme vauvan pitäisi syntyä ihan näinä päivinä vaikka vasta saimme kuulla vauvauutisesta, leikkauksestani puolen vuoden päähän sovittu kontrollimagneettikuvaus on huomenna, kummityttömme täyttää jo kuusi ja oma Tiitiäisemmekin on jo yli puolitoista vuotta. Siitä huolimatta parvekkeen ja terassin maalaus on vaiheessa, suunnittelemiani kukkapenkkejä ei ole vieläkään tehty, kesälomareissu on suunnittelematta ja ikkunatkin ovat vielä pesemättä.

Olen erittäin kateellinen aikaansaaville ihmisille, jotka tuntuvat pystyvän kaikkeen. Oma viimeaikainen suunnitelman toteuttaminen oli Minirodinin keltaisen shortsihaalarin hankkiminen Tiitiäiselle. Sen hankkimiseen käytinkyllä aikaa ja vaivaa niin "turhanpäiväinen" kun onkin. Joskin täytyy myöntää, että pukua meinasi olla hankala enää löytää kun en millään saanut aikaiseksi ostaa sitä ennen kuin vasta nyt kun kokoja on tarjolla muutamia. Ja kyllä, ikkunat ovat edelleenki pesemättä :)

Onneksi puku on kuitenkin nappilöytö, joten voin olla tyytyväinen siihen, että olen edes jotain saanut aikaiseksi.

Taistelua muumien kera

Hei hei Helsinki! Tästä se matka alkaa.

Olimme viime viikolla tyttöjen reissulla (minä, Tiitiäinen ja Tätsä) Tukholmassa. Suunnitelmana oli mennä käymään Skansenilla, mutta säitten jumalat päättivät toisin ja kaatosade sai meidät suuntaamaan keskustan kaupoille. Isukki on kyllä edelleenkin vakuuttunut, että sinne me olimme suunniteleetkin :)

Pienenpieniä alelöytöjä tuli tehtyä ja NK:n Minirodini alessa meinasi äipällä vähän ote livetä ja ostoksia tulla reilummalla kädellä, mutta lopulta mukaan tarttui niinkin maltilliset ostokset kuin yksi toppi ja yksi hame. Gantin osiolla meinasi käydä samoin ja niin myös Ralph Laurenin osiolla, mutta lopulta aika loppui kesken ja ihanuudet jäivät sinne. Ostosten lisäksi päädyimme extempore ajatuksella manikyriin neidin nukkuessa päivunia. Eli hemmotteluakin päivään mahtui.

Laivalla ohjelmana oli mennen tullen muumeilua niin muumidiskon kuin muumienkin muodossa ja Tiitiäinen oli aivan myyty. Leikkihuoneessakaan ei tarvinnut juurikaan olla kun ohjelmaa riitti muutenkin ja Tiitiäinen oikein vaatimalla vaati puolitoistavuotiaan tarmolla päästä tanssimaan. Hän nimittäin osoitti tanssiravintolaa ja ilmoitti "tonne, tanssimaan". Ainoana miinuksena oli ehkä se, että Muumipeikko tanssilattialle rynnätessään teilasi tiitiäisen kumoon. Neidin menoa se ei ison itkun jälkeen juurikaan haitannut ja muumeja piti päästä uudelleenkin katsomaan.

Ruokalupuolen suhteen taisin olla hieman huono äiti, sillä lounaaksi oli tarjolla purkkiruokaa ja päivälliseksi ranskanperunoita ja härän pihviä. Sivussa mutusteltiin sitten äidin lautaselta simpukoita, rapuja, kalaa ja mätiä. Ei ehkä mikään paras ruokavalio,mutta meidän pihvinpurija neidin mieleen ja olen toisaaltaan sitä mieltä, että pienikin saa syödä mitä haluaa silloin kun herkutellaan ja pääasia oli se, että neiti istui pöydässä nätisti herkutellen läpi kolmen ruokalajin päivälisen ja söi hyvällä ruokahalulla. Joskin kirjojen apua viihtymisessä ruokien välillä hiukan tarvittiinkin.

Tiitiäisen tanssijalkaa vipattaa