Nyyhkis, meidän pieni pallero on yökylässä. Saimme meihen kanssa eilen ajatuksen mennä tänään kesäteatteriin yönäytökseen ja menimme sitten eilen kysymään mummilta ja papalta joskos he olisivat Tiitiäisen kanssa sen aikaa. Tottakai he suostuivat oitis ja ehdottivatpa vielä, että neiti jäisi heille yökylään. Nipin napin suostuin yökyläilyyn (ei siksi, että hoitopaikassa olisi jotain vikaa vaan siksi etten jotenkin en vaan halua antaa Tiitiäistä hoitoon niin pitkäksi aikaa) sillä eihän puolenyön jälkeen olisi mitään järkeä rahdata nukkuvaa taaperoa sängystä autoon ja autosta sänkyyn. Tänään töiden jälkeen iski kuitenkin kova väsymys emmekä jaksaneetkaan mennä teatteriin, vaikka mummi suorastaan koitti pakottaakin. Isovanhemmat olivat kuin pienet lapset, joilta olisi yritetty viedä namuja pois kun ilmoitin ettemme menekkään teatteriin. Ilmeet kuitenkin sulivat kun kerroimme, että Tiitiäinen voi silti jäädä yökylään.
Niin onnessaan kuin mummi ja pappa olivatkin saadessaan tytön yökylään oli itsellä itkussa pidättäminen kun suukottelimme (äiti ja isi suukottelivat ja halivat neitiä, joka olisi mieluummin keskittynyt papan kanssa tekemäänsä palapeliin) ja sanoimme hyvät yöt ja heiheit. Ja autossa tirautin vielä parit kyyneleetkin miettiessäni miten ihanaa onkaan rutistaa pieni nukkuva ja lämmin käärö kainaloon. Siitäkin huolimatta, että tänäänkin aamuyöllä meillä oli taistelu tyytystä ja päädyin viideltä aamulla nukkumaan jalkopäässä kun neiti valtasi sänkymme oikein tosissaan. On hän vaan niin rakas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.