Perhekerhoa kokeiltu

Tänään kotiäiteilin oikein kunnolla ja käytiin ensimmäistä kertaa seurakunnan perhekerhossa. Kaveri sai ylipuhuttua heidän kanssaan kokeilemaan ja ihan positiivinen yllätys se oli. Itse en niin innostunut ole jumala jutuista, mutta menihän sekin siinä sivussa ja Tiitiäinen sai leikkiä vähän uudessa seurassa. Meinasi kyllä alkaa naurattaa kun lapsityöntekijä kertoi lapsille tarinaa siitä kuinka Jeesus muutti veden viiniksi ja kysyi sitten osaako joku muukin muutta veden viiniksi, niin meidän neiti ilmoitti kuuluvalla äänellä "too" (=joo). Tuli mieleen se kerta kun mies pyysi laittamaan itselleen oluen jäähtymään saunaa varten ja ajattelin saada pullon nopeasti kylmäksi laittamalla pullon jääkaapin jääpalakoneen jää säiliöön. Noh, sinne se unohtui ja löytyi seuraavana päivänä kun mies otti jäävettä ja kas kummaa se maistui kaljalle. (pullosta oli sisällön jäätyessä irronnut korkki ja olutta valunut jäiden joukkoon).

Tässä kerhossa oli erilaista myös se, että lapset leikkivät alkujuttujen jälkeen ohjaajien kanssa ja äidit saivat rauhassa (tai no, rauhassa ja rauhassa) jutella ja askarrella. Askarteluna oli vuorossa cernit -massasta tehdyt lakuhelmet, jotka eivät ihan onnistuneet, kun massat jäivät pöytään ja sormiin kiinni, mutta samapa tuo kun oli hauskaa. Taidamme mennä uudestaankin. Ainakin ensi kerralla, koska helmet jäivät polttoon :).

 

Reipas kerhoilija esittäytyy. Tutti on ollut tiukasti kuvioissa sairastelun jälkeen. Onneksi tyttö on nyt terve ja huomenna loppuu jo antibioottikuurikin. Tutista päästään eroon sitten joskus,

  

Kerhoilun ja päiväunien jälkeen ulkona oli ihana auringonpaiste ja lumisadekkin oli loppunut. Piti oikein hakea aurinkolasit esille neidillekkin. Taitaa olla kevättä ilmassa!!

Painajainen

Varmaan jokaisen äidin painajainen on kun oma pieni murunen sairastaa.Nyt oli meidän vuoro saada kokea se ikävä painajainen kun neiti sairasti oikein kunnolla ja joutui muutamaksi vuorokaudeksi Tyksiin hoidettavaksi. Lopullinen diagnoosi on vieläkin auki, mutta kuume ollan jo voitettu ja neiti touhottaa lähes entisellään. Pientä väsyneisyyttä on vielä ilmassa eikä ruokakaan oikein maistu, mutta ainakin ollaan jo kotona.

Neiti oli todella kipeänä ja kuume huiteli neljässäkymmenessä, tulehdusarvot olivat korkeana eikä Tiitiäinen suostunut edes juomaan. Tyksissä neitiä tutkittiin monin keinoin. Otettiin verikokeita, pissakokeita, nielu- ja nenänäytteitä, keuhkoröntgeniä sun muuta, mutta vieläkään ei varmaksi tiedetä mikä tyttösellä oli. Lasten infektio-osastolla vietimme kuitenkin muutaman vuorokauden ja neiti sai tipan kautta antibiottia ja nesteitä, sillä todennäköisemmin kyseessä oli pneumokokki. Diagnoosi vaihtui keuhkokuumeesta, pneumokokkiin ja virtsatietulehduksen kautta takaisin pneumokokkiin, jota sitten hoidettiin. Olipa tauti sitten mikä tahansa voi neiti nyt paremmin ja se on pääasia.

Osastolla pienen tipusenkanssa oli rankkaa. Tiitiäinen suostui olemaan vain sylissä, joten yötkin kuluivat äidin sylissä, eikä äiti paljoa unta saanut, mikä taas teki sairaalajaksosta vielä rankemman. Huoli ja väsymys vaivasivat vaikka samalla oli kokoajan turvallinen olo kun apua oli aina kellonsoiton päässä. Kiitos siis hoitajille ja lääkäreille (erityisesti Maijulle ja Carolinalle), jotka ihanasti hoitivat meidän murusta hyvin ja huolella.

 

Näin paljon paremmalta neiti alkoi sairaalavisiitin loppupuolella näyttää. Loppuakohden Tiitiäisellä alkoi tulla jo tylsää, kun kuume oli lääkkeiden ansiosta alhaalla. Onneksi osastolla oli kirjoja ja palapelejä, joilla saatiin aikaa hiukan kulumaan.

Meidän ihana lökäpökä <3

    

Oman elämänsä cheerleader

Aikuisten pitäisi oppia lapsilta. On niin monta asiaa missä aikuisten olisi hyvä ottaa oppia pieniltä lapsilta. Yksi näistä asioista on omista pienistä onnistumisista riemuitseminen.

On niin ihana seurata kun Tiitiäinen riemuitsee ja taputtaa saatuaan roskan roskikseen, tai hanskat omin voimin käsiin tai saatuaan palapelin palan oikeaan paikkaan. Oman elämänsä cheerleader siis! Toisaaltaan neidin uhmaisat kiukunpuuskat kun asiat eivät onnistu ihan niinkuin hän haluaisi on aikuisten hyvä jättää välistä. Ehkä joidenkin tunteiden säätelemisen taito on kuitenkin siis positiivista.

 

Tämä oli tänään pop. Iskä meni lumitöitä tehdessään ottamaan neidin kolan kyytiin ja enää ei kolalla muuta saisi tehdäkkään kuin lykkiä Tiitiäistä pitkin pihaa. Noh, onhan tämä vaihtelua pulkan vetämiseen :)

Metsäretkellä

Löytyykö muiden lähimetsistä tämmöisiä pupusia?

Eilen otettiin vähän varaslähtöä laskiaisen viettoon ja oltiin metsäretkellä Tiitiäisen kanssa. No oikeastaan oltiin retkeilemässä n. 50 metrin päässä mummolan pihasta, mutta metsässä kuitenkin. Mummi ja pappa olivat tehneet hieman metsätöitä ja mehän menimme sinne "auttamaan", eli nuotiolle istuskelemaan. 

                    

 Metsässä taisi olla neidin mielestä melko jännää. Ainakin ilmeestä voisi niin päätellä. Saattaa tietenkin myös olla, että Tiitiäistä ihmetytti nuotio, jonka äärellä syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa. Eväiden jälkeen iskä ja neiti intoutuivat pelmaamaan lumisella pellolla. Tiitiäinenkin pisti viikonloppuna vaivanneen känkkäränkän retken ajaksi  jonnekkin ja ainut kiukku tuli kun neidin piti odottaa, että hänen makkaran palansa jäähtyy.

Päikkärit on pop!

Päikkärit on niin pop!! Miten ihminen tuleekaan toimeen ilman? Minulla taitaa tulla opettelemista kun sairasloma loppuu. Tiitiäinen on viimeaikoina nukkunut hieman kehnosti. varmaankin oma osuutensa huonoihin yöuniin on ollut uusi sängyn paikka ihan äidin vieressä (neiti kähjää yöllä joten minä herään siihen ja neiti taas herää siihen kun minä herään ja toisaaltaan neidistä on kiva herättää äitiä väillä tökkimällä ja toisaaltaan kun äiti siinä vieressä nukkuu niin voian sitä välillä kiivetä viereenkin nukkumaan.) ja osittain yöuniin on varmaan myös vaikuttanut tänään ensimmäisen kerran näkemäni uusi hammas (nyt niitä on yhteensä jo seitsemän...lisää näyttäisi kuitenkin olevan taas tulossa).

Tämmöisen pienen murusen vieressä saan päikkäreitäni nukkua. On hän niin suloinen!

Huonot yöunet taas ovat vaikuttaneet siihen, että olen nukkunut päikkäreitä tyttö kainalossa. Ja pakkohan se on myöntää. Olen niin nauttinut kun olen saanut torkkua unisen ja tuhisevan naperon vieressä ja saanut haleja ja suukkoja heti neidin herättyä ja olempa vielä nauttinut niistä miehen vanhoista Mauri kunnaksen kirjoistakin, joita olemme ennen torkkuja lukeneet. Töissä näitä torkkuja tulee aivan varmasti ikävä.
 

 

Melkoisen punaiset posket neitokaisella ja mitkä ihanat kiharat neidin herättyä. Tiitiäisen hiukset kun menevät hikoillessa kiharale (ihanaa!) vaikka muuten suht suorahkot ovatkin.

Mä kävin tänään kaupassa ja muuta nimpparimukavuutta

Niin kuin otsikko kertoo. Minä kävin tänään kaupassa. Ja isoksi jutuksi sen tekee se, etten siihen ole vähään aikaan pystynyt. Varsinkaan ilman keppejä. Saatoin kyllä olla huvittava näky sillä asun kruunasi miehen Crocsit. Ne kun sattuivat olemaan ainoat kengät jotka jalkaan mahtuivat.

Kauppareissu meni hyvin koko perheen voimin linkkuvasta äidistä ja nukkuvasta tytön tylleröstä huolimatta. Ja reissun jälkeen sain vielä leivottuakin ennen kuin jalka alkoi sattumaan ja pakotti minut sohvalle lepäämään ja valvomaan kun mummi siivosi ja touhusi illan nimpparijuhlia varten. Meillä kun oli oikein tuplanimpparit ja Tiitiäinen on suvun ainoana pienenä itseoikeutettu tähti. Nyt juhlat on juhlittuna ja neiti nukkuu( näkee ehkä unta hevisauruksista). Taidanpa itsekkin mennä nukkumaan hyvän päivän päätteeksi.

Nimppareiden juhlintaa. Neiti sai jälleen kerran olla päätähti. Olihan hän kemujen ainut pikkuinen.

Me&i ja synttäri kemustelua

Tämä klenkkajalka on tyttärineen syönyt eilen ja tänään kakkua. Ystävien avustuksella ollaan nimittäin päästy osallistumaan eilen synttäreiden juhlintaan kun taas jälleen yksi Tiitiäisen kamuista pääsi yhden vuoden rajapyykkiin. Ja tänään taas päästiin naapuriin me&i kutsuille. Kaikkea uutta ja ihanaa oli taas näytillä ja jakun ja housut ostin itselleni. Tiitiäinen sai tällä kertaa tyytyä leikkikavereihin, mutta kyllä ne pilvi- ja in the sky bodyt mahdollisesti vielä meille kotiutuvat.

Eiliset kemut oli näin rankat. Neiti nukahti heti autoon päästyään ja unta riittikin sitten aamuun asti.

Muutakin kivaa on tähän päivään mahtunut. Nimittäin sain tänään hakaset pois ja voin alottaa jalalle varaamisen kivun mukaan huomisesta alkaen. Vielä jalka kyllä turpoaa reippaasti ja kenkiä on muutenkaan oikein turha kuvitellakkaan laittavansa jalkaan. Onneksi apuna on kuitenkin hyvät tukijoukot.

Tämä pakettijalka on nyt historiaa. Jee jee!!!

Harhautus ja uusi yritys

...Tämä on nykyisin meidän neidin taktiikka, ja ehkä välillä vähän äidinkin. Neidin huvina on asian kuin asian suhteen kiellon jälkeen äidin ja isän hämääminen ja harhautus ja uusi yritys. Yhtenä ilmenemismuotona on se, että neiti koittaa kovasti juosta ulkona pihalla kohti autotietä. Se on tietenkin kiellettyä ja ikävät vanhemmat koittavat estää. Seuraa se, että Tiitiäinen koittaa hämäystä ja samantien uutta yritystä. Sisällä sama peli jatkuu kaukosäätimen ja vahvistimen kanssa ja puhelimien je mikä nyt vaan sattuukin olemaan keillettyä.

Äidin kohdalla tämä sama taktiikka jatkuu ostosten suhteen. Nimittäin koitan olla ostamatta kaikkea ah niin ihanaa, mutta onnistun huonosti. Tämä taas ei oikein ole sallittua (ei kukaan sitä kiellä varsinaisesti, mutta budjetti ei oikein antaisi aina periksi), joten hämään ja kerron miehelle paljon pienempiä hintoja ja hieman kaunustelen ale prosentteja ja lopulta ne kaikki ihanuudet sitten jäävät meille. Ei voi siis tyttöä syyttää, kun itse on ihan yhtä mahdoton.

Tältä näyttää tämän mamman shoppailuvapaa. Pakettia pukkaa toisensa perään. Nämä ihanuudet olivat Baby Shopin alesta ja nehän oli pakko ostaa kun halvalla sai.

On tämä vaippatyöläisen elämä rankkaa. Meillä päätettiin kokeilla Cittarin tarjouksen innostamana muumi vaippoja. Toistaiseksi ainakin vaikuttanut hyvältä vaikka melko väljiltä vaikuttavat.

Hiukan täytyi kuvata neitiä kun hän kaiken kaaoksen (kyllä, kaaoksen. Meillä on aivan kauhea kaaos kotona kun kaikki siivoukset odottavat tämän jalan paranemista) keskellä koitti uutta mekkoaan ja uusia lakkejaan (tai äiti puki ne päälle ja neiti lähti näyttämään iskälle).

Ale löytöjä

E

Eilen oli pieni poikkeus "kotiarestiin". Nimittäin Oz babyn ystävämyynti ja siellä oli pakko piipahtaa. Oli jalka sitten paketissa tai ei. Eli eilen oli pakko laittaa kaksi villasukkaa päällekkäin jalan suojaksi, särkylääkettä napaan ja siskon kyydissä kohti Turkua. Vähän kiertelyä kepeillä köpöttäen ja shoppailuavustajaa käyttäen ja sisko kassalle jonottamaan ja itse autoon jalka kojelautaa vasten koholleen. Todellinen shoppailija siis...

Euron sukkiksia oli vaikea vastustaa. Nuo vaaleansiniset (poikien muka...pyh!) ostin vaan kun halvalla sai ja sukkiksia tarvitsee aina, mutta nuo Meltonin mustavalkoraidalliset olivat niin ihanat.

Name it:in Rock -hupparia ja Tiny Minymon pinkkejä farkkuja oli ihan pakko kokeilla tänään (huomaa vielä kpaikoillaan oleva hintalappu)

Nukkumaan mentäessä oli pakko laittaa päälle uusi Legon pyjama. Muitakin juttuja tuli ostettua ja koko kassin kannoin kotiin juurikin tuon Legon pyjaman alkuperäisellä hinnalla. Siitä huolimatta ystävämyynti oli pieni pettymys viimevuotiseen verrattuna. Tavaraa ei ollut niin paljon, eikä ihan yhtä hyviä tarjouksiakaan löytynyt. Parasta oli kuitenkin se, että pääsi edes hetkeksi pois kotoa ja sohvalle tekemästäni pesästä.

ja yöpuulle mentäessä oli pakko laittaa uusi Legon pyjama päälle. Lähes kaikki neidin yökkärit kun on liian pieniä tai liian isoja. Tämä yksilö kuitenkin oli aivan sopiva ja yllättävän ihana. Puhumattakaan siitä, että Legon vaatteet yleensä tuntuvat olevan aika hyvälaatuisia. Nukkumaanmenon helppouteen uudella yöppiksellä ei kuitenkaan ollut vaikutusta, vaan tänään tuntuu olevan uskomattoman hankala ilta. Neiti kun käyttää hyväkseen vanhempien pelkoa siitä, että hän tippuu sängystä. One ne muksut pienestä pitäen ovelia.

klik klik klik

...ja taas tuli ostettua jotain äärimmäisen ihanaa. Meillä on varmaan kohta joka päivä postilaatikossa joku paketti tai joku lähetti tuomassa tavaraa, sillä on viikon verran viettänyt aikaani sohvalla jalka kohollaan ja surffaillut nettikauppoja ja selaillut huutaria. Eli siis kalliiksi on tullut sairausloma ja vasta yksi viikko kuudesta on mennyt.

Huutarilöydöt ovat toki olleet löytöjä (jos nämä haaviini jääneet ovat oikeasti niin hyvässä kunnossa kuin ilmoitettu) ja muuten vaan nettikaupoista löytyneet ovat olleet alennuksessa. Eli siis olen säästänyt shoppailemalla...vai olenko? Ehkä Burberryn, Gantin, Armanin ja Ralph Laurenin lastenvaatteet ovat aika turhakkeita. Eihän niitä oikeasti tarvitse, kun henkkamaukan vaatteet kelpaavat ihan yhtä hyvin. No eipä ole tullut täydellä hintaa näitä ostettua, joten ehkä Tiitiäinen on luksuksensa ansainnut.

Koska itse olen sohvanpohjalla olen osallistumassa huomiseen OZ Babyn ystävänmyyntiinkin etänä. Ihana sisareni on nimittäin lupautunut menemään hurjan äitilauman keskelle tarjoushaukaksi etsimään neidille kaikkea tarpeellista ja halpaa. mm. nyt jo valmiiksi kesää varten, Kaiken lisäksi meillä on juuri nyt tarvettakin uusille vaatteille, sillä Tiitiäinen on ottanut kasvupyrähdyksen ja 62 kokoiset vaatteet (joita meillä on paljon sillä neiti on käyttänyt niitä n. 9kuukauden ajan) alkavat olla liian pieniä ja 74 kokoisten määrä on vielä jokseenkin pieni. Tiedetään. neiti on jo melkein 1v2kk ja tiedän myös, että 62 koon jälkeen tulee 68koko, mutta Tiitiäinen menee edelleen kokonsa puolesta lähes puolivuotiaasta ja jostain syystä neiti hyppäsi tuon kuuskasin lähes kokonaan yli ottamalla kunnon spurtin.