Painajainen

Varmaan jokaisen äidin painajainen on kun oma pieni murunen sairastaa.Nyt oli meidän vuoro saada kokea se ikävä painajainen kun neiti sairasti oikein kunnolla ja joutui muutamaksi vuorokaudeksi Tyksiin hoidettavaksi. Lopullinen diagnoosi on vieläkin auki, mutta kuume ollan jo voitettu ja neiti touhottaa lähes entisellään. Pientä väsyneisyyttä on vielä ilmassa eikä ruokakaan oikein maistu, mutta ainakin ollaan jo kotona.

Neiti oli todella kipeänä ja kuume huiteli neljässäkymmenessä, tulehdusarvot olivat korkeana eikä Tiitiäinen suostunut edes juomaan. Tyksissä neitiä tutkittiin monin keinoin. Otettiin verikokeita, pissakokeita, nielu- ja nenänäytteitä, keuhkoröntgeniä sun muuta, mutta vieläkään ei varmaksi tiedetä mikä tyttösellä oli. Lasten infektio-osastolla vietimme kuitenkin muutaman vuorokauden ja neiti sai tipan kautta antibiottia ja nesteitä, sillä todennäköisemmin kyseessä oli pneumokokki. Diagnoosi vaihtui keuhkokuumeesta, pneumokokkiin ja virtsatietulehduksen kautta takaisin pneumokokkiin, jota sitten hoidettiin. Olipa tauti sitten mikä tahansa voi neiti nyt paremmin ja se on pääasia.

Osastolla pienen tipusenkanssa oli rankkaa. Tiitiäinen suostui olemaan vain sylissä, joten yötkin kuluivat äidin sylissä, eikä äiti paljoa unta saanut, mikä taas teki sairaalajaksosta vielä rankemman. Huoli ja väsymys vaivasivat vaikka samalla oli kokoajan turvallinen olo kun apua oli aina kellonsoiton päässä. Kiitos siis hoitajille ja lääkäreille (erityisesti Maijulle ja Carolinalle), jotka ihanasti hoitivat meidän murusta hyvin ja huolella.

 

Näin paljon paremmalta neiti alkoi sairaalavisiitin loppupuolella näyttää. Loppuakohden Tiitiäisellä alkoi tulla jo tylsää, kun kuume oli lääkkeiden ansiosta alhaalla. Onneksi osastolla oli kirjoja ja palapelejä, joilla saatiin aikaa hiukan kulumaan.

Meidän ihana lökäpökä <3