Vaippailua, pottailua ja muita kakkajuttuja

Meillä potta ei ole vieläkään oikein päässyt kunnolla käyttöön, vaikka neiti onkin jo vuoden ja 10 kuukautta. Potta ei vaan tähän saakka ole kiinnostanut Tiitiäistä, joten pakottamisen sijaan olemme vain odottaneet sopivaa hetkeä. Yövaipat ovat jo jokusen kuukauden pysyneet kuivina ja päiväunien ajan vaippa on pysynyt kuivana jo keväästä saakka, mutta Supernannyt opeista ja isoäitien vinkeistä huolimatta emme ole uskoneet neidin olleen vielä valmis pottailutouhuun, koska homma on hänelle todellakin ollut vastenmielistä.

Nyt pikkuhiljaa kiinnostus pottaa kohtaan on noussut ja aamulla ennen tarhaan lähtöä käydään hyvillä mielin potalla, vaikkakaan siinä ei malteta istua niin kauaa, että se aamun yberpissi sinne tulisi, vaan se päästetään yleensä vasta autossa matkalla päiväkotiin. Ajattelevat varmaan siellä, että neiti tuodaan aina yöllisessä vaipassa...

Nyt kuitenkin neiti on alkanut pisuja saamaan aikaiseksi pottaankin, mutta vaippa on edelleen pysynyt kovana juttuna. Nykyään neiti ei vaan siedä enää lainkaan pissaa vaipassa, vaan pienenkin pisun jälkeen täytyy saada kuiva vaippa. Onneksi neiti on samalla oppinut omatoimiseksi ja pissattuaan hän vaan pokkana ottaa housut pois, vaipan pois, istuskelee hetken potalla, hakee uuden vaipan, laittaa sen päälleen ja housut perään. Äidin kannalta näppärää. Käytetty vaippakin menee vielä tytön toimesta roskikseen, joten hienosti sujuu. Vielä kun ne pisut menisivät sinne pottaan ja kakasta puhumattakaan. Se kun tuottaa tuon omatoimisuuden kanssa pientä pulmaa, kun pyyhkimistä/pesemistä hän ei vielä ihan itse hanskaa ja sottaa saattaa syntyä toisinaan. Tuossakin hommassa neiti on kyllä viimeaikoina kunnostautunut ja usein ilmestyykin kakin jälkeen pyyhe kourassa ja pyytää pesemään. Ehkäpä me vielä noista vaipoistakin pääsemme eroon ennen Toukokuuta ja seuraavaa vaipantäyttäjää. Hyvältä ainakin näyttää.

Tarhakuulumisia

Tiitiäinen on nyt ollut kaksi päivää tarhassa ja hienosti on mennyt, siis neidillä. Ensimmäisenä aamuna neiti hädintuskin malttoi antaa äidille suukon ja sanoa moimoit, kun oli niin kiire leikkimään. Ja tänään sama juttu, ei siis ongelmaa. Myöskään isin hakiessa neitiä ei ongelmia ole ollut ja hän olisi voinut jäädä pihalle vielä jopa leikkimäänkin. Tädit ovat kehuneet neidin reippautta ja kuulemma hän onkin leikkinyt paljon, nukkunut ja syönytkin hyvin. Sanoivatpa jopa, että neiti on käyttäytynyt kuin olisi aina käynyt päiväkodissa. Ehkäpä neidin luonne ja aloitusikä ovat juusri sopivat hoitoon menemisen kannalta. 

Äidille tämä tarhahomma ei olekkaan ollut niin helppoa, sillä kyyneleitä nieleskellen jätin neidin tätiesn huomaan ja kyyneleet pääsivät täysin valloilleen kun pääsin autoon. Vielä töissäkin olin ensimmäisen päivän herkillä ja aiheesta puhuessa meinasi kyynel pukata väkisin silmäkulmaan. Kotiinpääsyä en meinannut millään alttaa odottaa ja matkankin tuntui kestävän ikuisuuden. Kotona Tiitiäistä sitten kiinnosti äitiä enemmän naapurin kissa, eikä haleja tai suukkoja saanut edes pyytämällä. Pientä kiukuttelua siis kuitenkin oli ilmassa, mutta saihan äitikin sitten nauttia haleista illemalla ja oman murua oli oikein surku laittaa nukkumaan. Päiväkodista on siis ainakin toistaiseksi pidetty, vaikka aamulla onkin ikävä herättää unista Tiitiäistä ja pakata neiti lähes suoraan sängystä ulkovaatteisiin ja autoon.

Näin onnistuneen alun jälkeen sain tänään illalla myös ystävältäni vinkin, että aivan lähellemme ollaan perustamassa yksityistä ryhmistä, johon olisi tulossa myös pari ei ennalta varattua paikkaa, joten heti huomenna aamulla soittelen selvittelen miltä vaikuttaa. Ehkäpä asioilla on sittenkin tarkoitus sujua.

Markkinaterveiset

Paikkakunnallamme oli perinteiset syysmarkkinat tänään ja eilen. Alkuperäisenä ajatuksena oli käydä kiertelemässä kojut jo eilen päiväkotiin tutustumisen jälkeen, mutta kaatosade muutti suunnitelmat ja toisaaltaan neitikin oli erittäin väsynyt nukahti autoon tutustumisreissulta kotiutuessamme. Toinen tutustuminen meni kuitenkin hienosti ja neiti leikki kovasti ryhmänsä lasten kanssa ja musiikkihetkeen hän oli menossa ensimmäisenä huutaen toisille "mennään laulamaan, mennään laulamaan, tanssimaan..."

Tänään sitten menimme markkinoille, kuten varmaan puolet kauungin väestä muutenkin. keli oli muuten kiva, mutta kova tuuli ja kylmyys veivät hieman tunnelmaa. Neiti aloitti ensin rattaissa istuen ja ilmapalloa hinkuen, mutta toisen perheen liityttyä seuraan halusi meidänkin neiti kävellä ja lopulta tytöt kävelivät yhdessä käsikädessä. Lakut ja kalat tuli ostettua ja torin leikkipuistossakin vietimme tovin, kiikaten tietenkin. Mukavia nämä tämmöiset markkinat, vaikka tarjonta nyt onkin lähinnä krääsää ja namuja. Sillä aina kun tapahtuu, on liikkeellä myös paljon tuttuja, joita muuten harvemmin näkee ja onhan se tuokin perheen yhteistä aikaa ja ulkoilua.

 

Illalla meillä onkin isin kanssa vuorossa yhteistä aikaa, kun menemme yhdessä leffaan ja syömään ja mummi ja pappa tulevat Tiitiäisen kanssa leikkimään.