Tunnelmaa pihalle

Tätä ankeutta vastaan on nyt pakko lähteä taistelemaan kynttilöin. Syksy, synkkyys ja sateet tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä talvea kuulu tai näy. Siksi päädyinkin päivittämään ulko-oven edustan ilmettä sypressein ja kynttilöin.

Tällä kertaa uuteen ilmeeseen tuli ostettua, näperrettyä ja kierrätettyä. Sillä sypressit ja ruukut ovat uusia ostoksia (ihastuin ruukkuihin Ikeassa), mutta tuikkukipot on pilttipurkeista pienellä vaivalla näperrettyjä. Purkithan tuntuvat olevan loputon luonnonvara pienen lapsen perheessä ja purkkeja on meillekkin kasaantunut vaikka lähinnä itse tehtyjä soseita neidille onkin tarjottu.

Tältä siis näyttää oven edustamme nykyään.

Pilttipurkkien lisäksi kokeilin myös muita lasipurkkeja.

Kynttilät luovat tunnelmaa.

Nyt odotan kyllä niin paljon jo talveä: Lunta ja pakkasta. Onneksi tunnelmaa voi luoda kynttilöilläkin illan pimennyttyä, mutta päivällä (varsinkin kotiäitipäivinä) sitä toivoisi jo lunta.

Iphone tilauksessa

Tänä aamuna onnistuin heittämään puhelimeni vessapyttyyn ja jostain syystä nappasin luurin pytystä ja menin vielä huuhtelemaankin sen hanan alla. No eihän se puhelin tietenkään kohtaloaan kestänyt, joten nyt mennään vanhalla sijaispuhelimella siihen asti, että saan uuden. Uusi onkin jo tilattuna, mutta loppukuuhun pitää kärvistellä ennen kuin saan sen eikä mies meinaa millään uskoa etten tahallani uittanut puhelinta vessassa.

Tällä pikku vahingolla oli hyväkin puoli sillä olen pitkään kärsinyt iphone -kuumeesta ja nyt se sitten oli pakko tilata. Nimittäin iphone 4S!! Olen niin innoissani. Vielä kun maltan odottaa pienen hetken...

Tänään tuli myös varattua reissu Tukholmaan jouluostoksille. Minä, siskoni ja Ella-neiti lähdemme porukalla laivalle ja jouluostoksille. Toivottavasti reissusta tulee onnistunut. Joudutaanhan sitä varten siirtämään neidin ensimmäistä hammaslääkäriaikaakin (kutsu tuli tänään sekin). Kyllähän tyttöjen reissu aina hammaslääkärin voittaa.

leikitään Legoilla ja ensimmäiset oikeat askeleet

Kaverin 1-vuotis syntymäpäiviltä kotiuduttuamme innostuimme leikkimään Legoilla. Tai voi olla, että lähinnä äiti innostui rakentelusta, mutta neidistä oli ihanaa ottaa palikoita laatikosta ja heittää niitä sitten takaisin. Puhumattakaan siitä miten ihanaa hänestä oli päästä hajoittamaan äidin rakennelmia.

Äiti teki Legoista hienon talon

Kukkuu!!1 Onko ketään kotona?

Ikkunaluukut oli tosi jänniä

Ja näinhän ne palat irtoaa

Hajoittaminen oli mahtavaa

 

 

 

Ennen leikkejä kävimme myös paikallisessa kenkäkauppa Alinassa, jossa neiti kierteli tutun kauppiaan kanssa paikkoja takahuonetta myöden. Kauppias laski neidin hetkeksi lattialle ja siihen hän jäi seisoskelemaan kuin tatti ja pitkän ajan seisoikin kunnes yhtäkkiä otti varman ja harkitun oloisia askeleita ja käveli suoraan Outin (=kauppiaan) syliin. Eli jee! Näin tyttäreni ensimmäiset oikeat askeleet!! Tähän asti neiti on ottanut ilman tukea vaan hätäisiä askeleita huomattuaan ettei pidäkkään mistään kiinni.

Ja pitihän sitä hiukan poseeratakkin ensimäisten askelten kunniaksi, vaikka ei niitä askeleita saanutkaan ikuistettua.