Viikonloppu hurahti sitten jälleen kerran nopeasti. Perjantain ja Lauantain välisen yön Tiitiäinen oli mummolassa ja me vanhukset menimme nukkumaan jo ennen kymmentä ja nautiskelimme ruhtinaalliset yöunet heräten vasta puoli kymmeneltä. Eikä yöllä tarvinnut herätä kertaakaan. Yö teki erittäin hyvää univelkaisille vanhemmille, vaikka kumpikin meistä kaipasi typyä kovasti. Aamupalakin oli kovin kummallinen, kun kukaan ei ollut pöydän päässä pitämässä komentoa. Kun typy oli haettu päädyimme ulos syömään koko perheen voimin ja kotiin päästyämme jäimme Tiitiäisen kanssa pihalle leikkimään. Leikimme kahdestaankunnes Tiitiäinen bongasi naapurin tytön omalla portillaan, joten päädyimme naapuriin - ja mitä siellä olikaan. Tampoliini, meidän Tiitiäisen uusin kohkauksen aihe (hän oli viikkoa aikaisemmin päässyt kummityttömme syntymäpäivillä trampoliinille ja sen jälkeen hän onkin kokoajan pomppimassa ja jopa päiväunillaan neiti juttelee unissaan pomppimisesta - tai siis "pompinaan pompinaan" kuten hän asian ilmaisee). Naapuriin siis jumiuduimme ja hauskaa oli niin Tiitiäisellä kuin naapurin muksuillakin ja mikä parasta illalla neiti simahti heti kun sänkyyn pääsi.
Tänäänkin aloitimme aamulla ulkoilun koko perheen voimin, mutta kun isi alkoi leikkaamaan ruohoa, alkoi neiti hinkua taas naapuriin ja lopulta löysimme itsemme taas kerran naapurin pihalta ja neidin tietenkin pomppimasta. On mahtavaa katsoa miten pienessä ajassa neiti rohkaistui pyllyllään pomppimisesta varovaisen kävelyn ja juoksun kautta pomppimaan sydämensä kyllyydestä. Ainoana huonona puolena on se, että minunkin tekee mieli "pomppinaan". Eikä sitä oikein kehtaa mennä naapurin trampoliinille loikkimaan, joten omaa trampoliinia tekee mieli kovasti.
 |
| Ollaan me pomppimisen vastapainoksi syöty hiukan jäätelöäkin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.