Maanantain kunniaksi leivotaan

Juhlimme Tiitiäisen kanssa viimeisiä lomapäiviäni leipomalla jälleen kerran cupcakeja. Samalla pääsimme testailemaan ihania uusia vuokiani, jotka viimeviikolla ostin ikeasta.

Tällaiset ihanuudet löysin. Kuva lainattu täältä.

Tällä kertaa resepti oli seuraavanlainen:

75g margariinia

2,5dl tomusokeria

2 munaa

0,5 tl soodaa

1,5 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

purkki kermaviiliä

1,5dl maitoa

0,5tl suolaa

mustikoita, herukoita ja vadelmia

Päällinen

Purkki mansikkakermaa

pari lusikallista vaniljakastikejauhetta

purkki philadelphia juustoa

Vatkataan kerma, lisätään jauhe ja juusto ja sekoitetaan

margariini ja tomusokeri vatkataan tahnaksi. Joukkoon lisätään munat ja vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi. Suola, sooda ja leivinjahe sekoitetaan vehnäjauhoihin, jotka lisätään joukkoon ja jatketaan vatkaamista. Lisätään joukkoon maito ja kermaviili ja sekoitetaan. Lopuksi lisätään marjat, jotka sekoitetaan joukkoon varovasti. Taikina laitetaan muffini vuokiin ja paistetaan 175 asteisessa uunissa ja kuorrutetaan jäähtyneinä ja koristellaan.

Loma tuntuu hupenevan todella nopeasti ja taas kerran työt kutsuvat. Tai oikeastaan lomanihan loppui jo, mutta pidän loman jälkeisen viikon kotipäivät putkeen loman perään. Viikonloppua vietettin normaalista poiketen melko vähän Tiitiäisen kanssa. Heti aamulla lauantaina Tiitiäinen lähti isin kanssa viettämään isä-lapsi hetkeä kaverinsa ja tämän pojan kanssa. Puoliltapäivin minä taas suuntasin mll:n tapahtumaan tekemään kasvomaalauksia lapsille ja kotiin tultuani vietimme leikkien vain pienen tovin ennen kuin mummi ja pappa hakinat neidin luokseen yökylään kruunaamaan heidän kesälomaansa. Itse käytimme lapsettoman illan hyväksi ja menimme isin kanssa leffaan ja syömään. Sunnuntaina haimme neidin mummolasta ja heti perään suuntasimmeneidin kanssa Me&i -kutsuille ja vasta kuudelta pääsimme normaalinperhe-elämään. Tai noh normaaliin ja normaaliin, sillä Tiitiäinen tahtoi kokoajan olla äidin sylissä, eikä hänen näkyvistäänkään saanut poistua. Syleily tuli myös vanhemmille tarpeeseen, sillä ikävähän meillä oli kummallakin pientä prinsessaa, joka niin reippaasti yökyläili elämänsä kolmatta kertaa.