Tänään oli syksyn ensimmäinen muskari kerta. Uusi ryhmä, uusi aika ja uudet kamut, mutta silti niin mukavaa. Jo kotona neiti huuteri "muskariin, muskariin, mennään mennään", autossa takapenkiltä kuului "muskariin, muskariin mennään. Ei näy, ei näy...muskariin!!!". Autosta ulos atuessamme neiti oli jo niin täynnä intoa, että olin aivan ihmeissäni. Voiko noin pieni jo muistaa? Siitähän on jo aikaa kun viimeksi olimme muskarissa. Noh, kyllähän hän muisti paikan ja eteisessä hän oli jo menossa siihen huoneeseen, jossa keväällä olimme vauvamuskarissa. Tyttö oli niin täpinöissään, että moikkaili kaikille ja jutteli vähän jokaiselle lapsukaiselle ja hoki "muskariin, muskariin..."
Kun sitten vihdoin päästiin asiaan oli neiti hieman ihmeissään, kun kaikki ei ollutkaan kuten ennen. Alkujärkytyksen jälkeen Tiitiäinen koitti useamman kerran pihistää käsinukkea ohjaajalta ja oli äärimmäisen innoissaan saadessaan soitta triangelia, naureskeli, osallistui laululeikkeihin, taputtu jokaisen laulun jälkeen ja pyysi "lisää" jokaisen laulun ja lorun jälkeen. Oli ihanaa katsoa kun neidin silmä loistivat ja korvasta korvaan ulottuva hymy kertoi hänen olevan onnellinen. Vielä kotimatkalla autossa, takapenkiltä kuuluui "hop hop däpä däpä..." Muskari on kyllä niin meidän juttu!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.