Syksy tulee oletko valmis?

Syksy on ja pysyy täällä, ainakin talveen asti. Pimeää ja märkää on siis tiedossa oikein tosissaan. Toki syksy ja loppuvuosi muutenkin tarkoittaa meidän perheessä ja suvussa syntymäpäiviä ja tietysti niitä normaaleita kynttilöitä ja vilttiin kääriytymisiä. Tänä vuonna tähän loppusyksyyn kuuluu meillä myös iso muutos.  Nimittäin  minulla alkavat normaalit työviikot (osa-aikainen siis loppuu aikanaan, kuten kaikki muukin hyvä) ja Tiitiäisellä alkavat hoitopäivät. Hoitopaikka on vieläkin epäselvä vaikka hoidon alkuun on enää reilu viikko ja äitiä alkaa tosissaan jännittämään. Päivähoitotoimistosta meille on alkuviikosta ilmoitettu, että hoitopaikka järjestyy ja on todennäköisesti perhepäivähoitaja kymmenen kilometrin päästä kotoa ja tietenkin täysin toiseen suuntaa kuin oma yli viidenkymmenen kilometrin työmatka. Tässä lähellähän on päiväkotia, ryhmäperhepäiväkotia ja perhepäivähoitajia, mutta kaikki paikat ovat täynnä. Paljon paljon kun on lapsia viime vuosina syntynyt tälle alueelle. Tuo puolentunnin lisärupeama työmatkaan ei oikein tunnu mukavalta, eikä myöskään ajatus pitkästä hoitopäivästäkään. Hieman meille myös vilauteltiin pientä mahdollisuutta päiväkodista, joka olisi noin kaksi kilometriä lähempänä kuin tuo varma paikka ja siihen oljenkorteen koitamme takertua, sillä halusaisimme Tiitiäisen mieluummin päiväkotiin.

Päiviä koitamme lyhentää siten, että minä vien aamulla ja mies hakee iltapäivällä. Vähän silti arveluttaa pitkät päivät ilman vanhempia, vaikka neiti onkin hyvin tomera ja reipas. Eikä esim. kerhossa paljoakaan kaipaa äitiä vaan painaa sen parituntisen omillaan. Viisi päivää viikossa ja useampi tunti kerrallaan on kuitenkin ihan eri juttu, joten kaikesta touhukkuudestaan ja pippurisuudestaan huolimatta voi äitiä tulla ikävä. Sehän on aivan varmaa, että äidille se ikävä iskee joka tapauksessa.Itselläni saattaa myös tulla väsymys ihan erillälailla kun työpäiviä on viikossa viisi ja aamuisin herätys tulee entistä aikaisemmin ja yötkin ovat joskus mitä ovat, vaikka normaalisti neiti hyvin nukkuukin.

Pientä huolta siis aiheuttaa tuo hoidon järjestyminen ja kaikki sen käyntiinlähtemiseen liittyvä, joskin isi on luvannut jäädä hoitovapaalle, jos neiti ei saa halutunlaista hoitopaikkaa. Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, ettemme neitiä vielä vuosi sitten laittaneet hoitoon, vaan järjestimme neidille kotihoidon tekemällä molemmat osa-aikaista hoitovapaata ja puolikasta viikkoa vaikka se rahallisesti hieman haastavampaa olikin. Saimmepahan molemmat vanhemmat aikaa lapsemme kanssa ja pakkohan se on myöntää, ettei neitikään vielä silloin olisi ollut valmis. Paljon helpommalta tuntuu viedä hoitoon lasta, joka kävelee kunnolla, osaa syödä itse ja pukeakkin jonkunverran sekä tärkeimpänä puhua ja kertoa mitä tahtoo ja mikä vaivaa. Ja hän myös todellakin kertoo ja ilmoittaa mitä haluaa.