Kun lapsi katosi

Meillä oli tänään kauhunhetket, kun Tiitiäinen vaan yhtäkkiä katosi kuin tuhka tuuleen. Olimme neidin kanssa ulkoilemassa ja päädyimme lopulta seuraamaan talliin kuinka isi kavereineen remppaili moottorikelkkaa. Neiti seurasi tapahtumia, kävi vuoroin kaikkien sylissä ja leikki tyytyväisenä. Puhelimeni soi ja huikkasin miehille, että katsokaa hiukan tuon perään. Noh, juttelin hetken puhelimessa tallin edustalla ja kun palasin takaisin sisälle ihmettelimme missä neiti on. Ensin ajattelin tytön menneen isin toimistoon vaan taas keksipurkin kimppuun, mutta vilkaisu tallin kaikkiin huoneisiin osoitti, ettei neiti ollut siellä missään. Samantien isi juoksi pihan vieressä menevän ojan luo, isin kaveri kujalle jaminä takapihalle. Eikä lasta missään.

Kuva on edelliseltä retkeltä, muttatämä polku neitiä oli ilmeisesti uudelleen alkanut houkuttamaan.

Tässä kohtaa kaikki huolestuivat todenteolla ja neitiä huudellen juoksimme ristiin rastiin pihaa ja lähiympäristöä. Olin jo juoksemassa vastapäisen naapurin pihalle etsimään neitiä leikkimökistä tai trampoliinista (siellä kun neiti viihtyy naapurin tytön kanssa), kun tytön puhetta alkoi kuulumaan viereiseltä kujalta. Siellä naapurin täti talutti puhua pulputtavaa tyttöä kotiin. Naapuri kertoi tytön olleen heidän portillaan ja itkeneen äitiä. Sitä miten tyttö sinne on päätynyt voi vain arvailla, mutta takapihamme päättyy metssikköön, jossa menee polku, joka päättyy näiden naapureiden portinpieleen.Tiitiäinen taas on viime aikoina ollut erittäin innostunut metsästä ja olemmekin lähes päivittäin käyneet metsässä tutkimassa ihmeitä. Vähän ennen katoamistaan neiti jopa sanoi isin kaverille "Rami metsään mennään", joten ilmeisesti neiti oli päättänyt mennä itse omatoimiretkelle metsään, mutta sitten olikin tullut paniikki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta säikähdys oli suuri. Tämä meni meillä myös opetukseksi, sillä pieni lapsi on erittäin nopea halutessaan ja aina täytyy koittaa selkeästi ilmoittaa ketä katsoo lapsen perään. Nythän meillä kävi niin, että minä oletin tytön olevan miesten kanssa ja he taas ajattelivat tytön tulleen minun luokseni ja neitipä oli mennyt raollaan olleesta sivuovesta ulos ja metsään. Etuovetkin tallista oli toki auki, mutta niiden ulkopuolella olin minä, joten kenelläkään ei tullut senkään takia mieleen, että neiti olisi lähtenyt johonkin (hän kun ei saa vielä ovia itse avattua).Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa, mutta vaaranpaikat tulivat taas tarkistukseen ja oppimisen paikka oli myös vahtimisen kannalta.