sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet... ja unikoulu

Näin siis meillä. Vuosi vaihtui mukavissa tunnelmissa ystävien kera. Ohjelmaa riitti meille kaikille, sillä tarjolla oli hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja sopivasti tekemistä. Neidilläkin oli ohjelmaa, kun hän koitti pysyä viiden muun muksun perässä (joukon nuorimpana). Hänellä riitti ohjelmaa myös omaan tapaansa toisten viihdyttämisessä, sillä hän tykkää olla huomion keskipiste ja pyrkii kaikkien syliin, naurattaa ja leikkii kaikkien kanssa saadakseen paljon huomiota, siinä hyvin onnistuen. Raketitkaan eivät neitiä pelottaneet vaan hän oli innoissaan kenen sylissä milloinkin kuulosuojaimet päässä ja raketteja katselleen ja osoitellen, huudelleen "uuh" ja "vau" lähes kokoajan.

Juhlinnasta arkeen - meillä alkoi näin uuden vuoden lisäksi myös unikoulu. Meidän hyvin nukkunut tyttönen on nimittäin 1-vuotis neuvolasta alkaen ollut melkoinen tapaus iltaisin ja öisin. Hän ei nimittäis suostuisi nukahtamaan millään, vaan aloittaa huutamisen sängyssään, eikä siihen huutamiseen auta kuin syliin ottaminen. Sylissä hän kyllä rauhoittuu, mutta alkaa sitten pelaamaan ja koittaa naurattaa nukuttajaansa, jottei vaan joutuisi nukkumaan. Yöllä hän sitten taas heräilee ja vaatii taas syliä ja tahtoo päästä viereen. Vanhempien välissä hän sitten taas alkaa touhuamaan, eikä nuku äiti eikä tytär. iskä kyllä kuorsaa, mutta hän nyt onkin äärimmäisen hyväuninen.

Tänään siis on unikoulun päivä numero yksi. Normaalien iltarutiinien jälkeen laitoin tytön sänkyyn ja hän nukahtikin helposti, mutta 40min. päästä hän heräsi ja alkoi huuto. Kävin kippaamassa sänkyyn, laitoin tutin suuhun ja unirievun kainaloon ja poistuin. Huutoa uudestaan ja sma peli, sitten aloin pidentämään väliä ja annoin tytön huutaa ensin kolme minuuttia ja sitten kävin kippaamassa ja poistuin, seuraavalla kertaa odotin 5 minuuttia ja sama peli, uudestaan 5 minuuttia ja sama peli. Lopulta neiti antoi periksi ja nukahti. Kovaa tämä on ollut, mutta toivottavasti auttaisi. Jo siitäkin syystä, että saan näyttää isukille, sillä hänestä unikoulu on turha ja neiti vaan kaipaa sitä syliä ja ym. kun taas itse olen eri mieltä. neidillä kun on alkanut tulla melkoisia uhman merkkejä ja tuo unen kritisoiti-itkukin kuulostaa enemmän hänenkiukuttelulta kuin hädältä.

Toiveikkain terveisin Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.