Päivä päivältä meidän Tiitiäinen on vähemmän ja vähemmän vauva ja enemmän taapero. Väillä kuitenkin on hetkiä jolloin neiti on meidän pieni vauva. Ainakin nyt kun äiti on ollut potilaana. Toisaaltaan neitiä kiinnostaa äidin paketoitu jalka ja kyynersauvat, mutta selvästi hän on myös hämillään ja halailee ja kaipaa läheisyyttä. Näin myös eilen illalla ja läheisyyttä hän saikin ja vielä jopa pullosta maitoa ennen iltapuuroa.
Yöllä vauvasta ei enää ollutkaan tietoa ja neiti sai vedettyä itsensä pinnasängyn laidan yli suoraa pää edellä lattialle. Onneksi ri käynyt kuitenkaan pahemmin. Kuhmu otsassa ja huulessa hampaan jäljet olivat ainoita jälkiä öisestä. Aamulla pikku apuri jo toi pyynnöstä puhtaan vaipan. Iskän pyyntöön aamupalasta sänkyyn neiti vastasi syöksymällä keittiöön ja hakemalla sokeripurkin iskälle sänkyyn.
 |
| Äippä on meillä pesiytynyt sohvan nurkkaan päivisin ja sen on näköistäkin. Näin meidän vauveli tuli äiskän syliin juomaan maitoaan PULLOSTA. Melkein kuin pienenä vauvana. |
 |
| Tällin saaneena. Kuhmu ei kuvassa kunnolla näy, mutta ilme on niin pöllähtänyt, että voi uskoa neidin tippuneen yöllä päälleen. En kyllä vieläkään ymmärrä miten pinnasängystä voi tippua. Varsinkaan kun on niinkin lyhyt kuin meidän Tiitiäinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.