Kätevä emäntä

Kylläpäs minä olen kätevä emäntä! Olimme juhannuksena ystävien kanssa vähän vesibusseilemassa (meillä oli kymmenkunta aikuista ja samanmoinen liuta lapsukaisia ja vuokrattu vesibussi, jolla seilailimme pienet juhannusajelut). Ajatuksena oli, että lähdemme liikkeelle aamupäivällä, jotta pienimmät ipanat voisivat menomatkalla nukkua päikkärit. Tietenkään hommat eivät mene ihan niin kuin suunnitelaan ja vaikka ipanoita kuinka kannella vaunuissa tuuditeltiin vain noin puolet nukutettavista nukahtivat. Tiitiäinen oli edellisen illan myöhäisen nukkumaanmenoajan vuoksi herännyt vasta kymmeneltä, joten hän kuului siihen nukahtamattomaan osaan lapsukaisia.

Vasta siinä kohtaa kun olimme melkein perillä retkikohteessamme, neiti simahti. Maihin noustessa minulla oli siis sylissäni nukkuva pieni reilun yhdeksän kilon typynen. Meillä nimittäin ei ollut rattaita mukana kuten muilla, sillä isin päätöksellä emme olleet ottaneet rattaita mukaan. Neidinhän piti nukkua veneessä matkalla. Kohteemme oli Katanpään linnakesaari, johon lähdimme tutustumaan kävellen. Onneksi olin näppärä äiti ja keksin laittaa tytön hupparin sisään ja vetoketju kiinni ja voilá, siinä meillä oli kantoliina mallia Peak Performance. Tyttö pysyi lähellä äitiä, sai nukkua rauhassa ja äiti pääsi helpommalla kun ei tarvinnut sen kummemmin kanniskella eikä tyttö tuntunut pahemmin painavankaan hupparin sisällä, ihan kun olisi liinassa ollut. Eikä kyllä käynyt yhtään kateeksi toisia äitejä ja isiä, jotka lykkivät rattaita saaren pöpeliköissä, linnoitusten raunioilla ja saarta halkovan tien mukulakivillä. Kyllä hätä keinot keksii.