Ja niinhän se kesälenssu löysi kuin löysikin meidät. Ei kiva laisinkaan! Tiitiäinen alkoi eilen aivastelemaan ja yöllä neiti sitten heräsi kuumeisena ja kuumeinen neiti on tänään ollut koko päivän. Itselläni oli yöllä valinnanvaikeus kun piti päättää jäänkö aamulla otiin vai lähdenkö töihin. Töissä kun oli hieman hankala tilanne kun meitä oli vain kaksi pitämässä toimistoa pystyssä, eikä tuntunut reilulta jättää työkaveria pulaan, toisaaltaan taas tuntui äärettömän pahalta ajatus kipeästä Tiitiäisestä kun äiti on poissa silloin kun hän äitiä eniten kaipaa. Lopulta päätin katsoa tilannetta aamulla. Aamulla neiti vaikutti melkoisen hyvinvoivalta siinä vieressäni nukkuessaan, että päätin lähteä töihin ja jättää neidin mamman huomaan ja kyllähän iskäkin kotona päivän mittaan useasti piipahtaa. aamulla vielä vannotin mammaa soittamaan minulle jos Tiitiäisen olo yhtään huononee tai hän on kovin itkuinen niin tulen kotiin.
Töistä lähdin kuitenkin hiukan aikaisemmin apteekin kautta kotiin ja äidin murusen luo. Ilman syyllisyyden tuntoa ja huonoa omaatuntoa en päivästä selvinnyt, mutta illan vietimme tiiviisti yhdessä kirjojen ja nukkeleikkien parissa. Kumpikaan meistä ei tainnut saada suuren suuria traumoja, mutta seuraavalla kerralla kun neiti sairastaa, jään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.