Äidillä on lomaa tämä viikko ja olemmekin sitten viettäneet aikaa melko paljon puistossa. Tiitiäinen vaan viihtyy puistossa niin hyvin, että sieltä ei mielellään lähdettäisi pois lainkaan. Tänään puistossa koitin puolentoista tunnin jälkeen kysellä joskos jo lähdettäisiin kotiin. Ei kuulemma vielä. Noh, eihän meillä ollut kiire mihinkään, joten jäimme vielä kiikkaamaan. Jonkin ajankuluttua kysyin uudestaan ja vastaus oli sama "ei ei ei ei". Emme siis lähteneet vielä silloinkaan. Sitten puistoon tuli kolme, iältään noin 4-7 vuotiasta tyttöä, jotka halusivat leikkiä "vauvan" kanssa. Tiitiäinen sai uusilla seuralaisillaan ostettua lisäaikaa ja kaikki neljä tyttöä nauttivat toistensa seurasta. Tytöistä oli kiva antaa Tiitiäiselle vauhtia keinussa ja Tiitiäinen pitää keinumisesta ja nautti täysin rinnoin saamastaan huomiosta ja tyttöjen viihdytyksestä. Lopulta tytöt lähtivät, jäimme kaksin ja minä päätin, että olisi aika lähteä kotiin (kolme ja puolituntia pienessä leikkipuistossa alkoi riittämään minulle ja iltapala-aikakin lähestyi). Neitipä ei ollut samaa mieltä ja aloittikin mahtavan huutokonsertin ja sain vaivoi nostettua velton tytön syliini ja kangettua rattaisiin. Huutokonsertti tuntui kestävän ja herättävän ohikulkijoidenkin huomion ja kun sain tytön rattaisiin ja sanoin, että mennään kotiin katsomaan isiä. Samalla hetkellä neiti rauhoittui ja hiljeni ja kaikki olikin taas hyvin. Täytyy kyllä totuuden nimissä sanoa, että huutokonserttia kesti vain n. 30 sekuntia. Ei sen enempää.
Uhmailu on muutenkin alkanut koveneman ja nykyisin lähes jokaiseen kysymykseen saakin vastaukseksi ein. Neiti haluaa itse päättää vaatteensa ja myös pukea ne ylleen, vaikka aina (yleensä, ellei puhuta lakista, takista, huivista, kengistä tai sukista) ei ihan onnistu ja ruokaakin pitäisi itse saada syödä. Ja tietenkään auttaa ei saisi. Mitähän tämä touhu tulee meillä vielä olemaan?
 |
| Näin loman kunniaksi yhteispotretti |
 |
| Hei tuu tänne! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.