Toinen äitienpäivä äitinä kolkuttelee jo oven takana. Viimevuonna sain kukan ja lahjuksen ja olimme omien vanhempieni, miehen äidin, äitini veljen perjeen ja isoäitini kanssa yhdessä syömässä isolla porukalla. Tänä vuonna vuorossa olisi mieheni ja isäni valmistama päivällinen, johon osallistuvat meidän perheen lisäksi, vanhempani, sisareni, anoppi ja mihen sisarukset. Isolle poppoolle saavat miehet siis kokkailla.
Lahjuksia en odota, mutta ainakin kukkapaketin näin jemmassa alakerrassa :) Enenmmän kai odotan vain yhteistä aikaa perheen kesken, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Ruusut miehen mummon ja oman mummini haudoille kävimmekin viemässä jo tänään. Jotain haikeaakin siis kuuluu äitienpäivään.
Äitinä ihanalta tuntui kuitenkin viime öinen Tiitiäisen reaktio. Lähdin eilen nimittäin töihin jo kuudelta ennen neidin heräämistä, sillä olin reissunpäällä palaveeraamassa koko päivän ja kotiinkin palasin vasta yhdentoistamaissa kun neiti tietenkin oli jo nukkumassa. Yöllä neiti sitten heräsija kipitti tapansa mukaan meidän huoneeseen sängyn viereen odottamaan pääsyä viereen ja voi sitä ihanaa hymyä ja "äiti" hihkaisua kun neiti huomasi minut. Haleista ja suukoista puhumattakaan. Se oli varmasti paras mahdollinen äitienpäivälahja vaikka ajoissa tulikin.
 |
| Tiitiäiselle saa jo ponnarin. Valitettavasti se ei kauaa saa olla rauhassa. |
 |
| Hyvää äitienpäivää! |
 |
| äidin murunen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.