Maanantaiden maanantai

Tänään oli taas pienen tauon jälkeen työpäivä niin maanantaiden maanantai, että tämän päivän olisi voinut hypätä yli. Aamusta alkaen hommat ottivat vastaan. Suihkussa hoitoaine oli loppu, vaatteet olivat kaikki hukassa ja puuro paloi pohjaan. Lähtiessäni nappasin laukun mukaan ja vasta autossa tajusin napanneeni hoitolaukun käsilaukun sijaan - ei kun sisälle ja laukkua vaihtamaan. Matkalla oli jos jonkinmoisia hidastelijoita ja myöhästyin. Töissäkään eivät jutut oikein onnistuneet ja tunnen itseni loukkaantuksi tapahtumista. Surkein mielin kotiin palatessani saan vastaan kiukuttelevan Tiitiäisen ja anopin, joka on neitiä iltapäivän hoitanut. Ja juuri silloin kun olisin eniten kaivannut halia pienelt muruseltani hän ei suostu tulemaan edes syliini vaan ripustautuu mammaan. Anoppi taas omii tyttöä itselleen ja vie neitiä toiseen huoneeseen lukemaan ja pois luotani juuri silloin kun olisin kaivannut yhteistä aikaa tyttäreni kanssa -rauhassa. Vaan ei päädyin olemaan vieras omassa kodissani kunnes anoppi vihdoin puolentoista tunnin kuluttua lähti. Tiedän, että hän haluaa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa, mutta olen vaan mustasukkainen tyttärestäni enkä pidä siitä, että hän omii neidin ja vielä enemmän inhoan sitä, että hän pitää omia tietojaan, sääntöjään sun muita ylivertaisena ja huomauttaa aina "vääristä" jutuista. Tänään esim. takki oli vääränlainen, laittami ruoka vääränlaista ja käyttöönottamamme jäähyt aivan huonoja.

Tästähän tuli varsinainen vali vali sepustus, mutta helpotti oloa kummasti kun sai kirjoitettua tämänkin. Loppuun täytyy kuitenkin kertoa vielä, ettei ilta sitten lopulta kovin huono ollut enää. Neiti hali ja suukotti äitiä ja leikki kovasti vanhempiensa kanssa, söi puuron nätisti ja meni kiltisti nukkumaan ja äitikin sai palan suklaata. Silti, oli tämä niin maanantai!