En ole melkein kolmeen viikkoon nähnyt äitikavereitani enkä heidän lapsukaisiaan. Näin siksi, että olen ollut "väärinä" päivinä töissä ja silloin kun en treffien, muskarin tai uinnin aikaan ole ollut töissä on Tiitiäinen ollut flunssainen. Nyt sitten näimme taas pitkästä aikaa yhden natiaisen 1-vuotis syntymäpäivillä ja voi, että miten he ovat kaikki kasvaneet ja vauvojen sijaan vastassa olikin taaperoita, jotka kävelivät ja touhottivat menemään. Jopa porukan nuorin (tai oikeastaan nuorin on vasta 3kk, mutta hän on seuraava "erää", eli pikkuveli), syntymäpäiväsankari, oli oppinut ottamaan muutamia haparoivia askeleita ja tuen kanssa hänkin meni jo kovasti.
Jotenkin sitä ei oman ipanan kohdalla edes niin tajua miten hän muutuu, kasvaa ja kehittyy kokoajan valtavasti, mutta pienen tauon jälkeen sen huomasi toisista lapsista. Ja oma lapsukainenkin alkoi tuntumaan yhtäkkiä myös niin isolta. Ja sainhan kuulla myös yhden iloisen vauvauutisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.