Tuolikiipeilyä

Nyt kun neiti on jo sen pituinen, että sohvalle ja tuoleille ylettyy kiipeämään, kiipeää tyttö kokoajan. Ollaan sitten kotona tai kylässä. Tänään olimme koko perhe kummitätini, vanhempieni ja sisareni kanssa syömässä Svarte Rudolfissa. Neiti istui pöydän päässä nätisti, joskaan ei syönyt juuri mitään muuta kuin leipää. Minä sitten söin senkin edestä :) Ruoka oli hyvää ja päivä mitä kaunein. Ja neidin mielestä ohi ajavat veneet erittäin jänniä.

Tuolikiipeilyäkin tuli harrastettua tällä reissulla, sillä hän koitti kiivetä niin syöttötuoliin kuin kaikkien syliinkin. Ruokailun jälkeen kävimme vielä kummitätini luona kyläilemässä ja tietenkin kiipeilyä piti harrastaa myös siellä. Tuolit saivat kyytiä kun neiti purki energiaansa niille kiipeämiseen. Toki kiipeilyä harrastettiin tänään ennen kotoa lähtemistäkin. Neiti nimittäin raahasi keittiöjakkaran keittiön tason eteen ja kiipesi sitä pitkin tasolle katsomaan ikkunasta ja myöskin pihistämään tutin, joita äiti alkanut panttaamaan.

Etpäs saakkaan kiinni!

Tiitiäisestä on tullut kova tyttö karkailemaan. Tai oikeastaan hänelle se on leikki. Hän menee edellä ja äiti tulee perässä ja tätä harrastetaan niin nukkumaan mentäessä kuin pihallakin. Toisinaan taas hiekkalaatikon kutsu käy liian kovaksi ulos mentäessä, että neiti karkaa sinne vaikka oikeastaan oltiin menossa kauppareissulle. Toisinaan neiti taas karkaa liukumäkeen laskemaan parit liut kun pitäisi lähteä hakemaan mummia satamasta. Neidille ulos pääsy tarkoittaa ilmeisesti vapautta ja leikkimään pääsemistä. 

Onneksi kuitenkin kotoa pois ollessamme neiti ei harrasta karkailua ja kaupungilla hän pitää aina nätisti kädestä kiinni. Jopa niin hyvin, että ollessamme mummin kanssa liikenteessä mummi koitti saada neitiä lähtemään liikenteeseen nostettuaan tytön istuimesta auton viereen, ei tyttö liikkunut mihinkään, vaan ojensi kättään mummia kohden ja sanoi "kii". Oppi on ilmeisesti mennyt perille. Olenhan jonkun kerran häntä peloitellut autoista.

Miten niin karkaan? Täällähän mä ihan rauhassa leikin...

Kylläpä lapset kasvaa!

En ole melkein kolmeen viikkoon nähnyt äitikavereitani enkä heidän lapsukaisiaan. Näin siksi, että olen ollut "väärinä" päivinä töissä ja silloin kun en treffien, muskarin tai uinnin aikaan ole ollut töissä on Tiitiäinen ollut flunssainen. Nyt sitten näimme taas pitkästä aikaa yhden natiaisen 1-vuotis syntymäpäivillä ja voi, että miten he ovat kaikki kasvaneet ja vauvojen sijaan vastassa olikin taaperoita, jotka kävelivät ja touhottivat menemään. Jopa porukan nuorin (tai oikeastaan nuorin on vasta 3kk, mutta hän on seuraava "erää", eli pikkuveli), syntymäpäiväsankari, oli oppinut ottamaan muutamia haparoivia askeleita ja tuen kanssa hänkin meni jo kovasti.

Jotenkin sitä ei oman ipanan kohdalla edes niin tajua miten hän muutuu, kasvaa ja kehittyy kokoajan valtavasti, mutta pienen tauon jälkeen sen huomasi toisista lapsista. Ja oma lapsukainenkin alkoi tuntumaan yhtäkkiä myös niin isolta. Ja sainhan kuulla myös yhden iloisen vauvauutisen!

Nainen on naiselle susi

Tähän tulokseen olen nyt tullut. Kun minusta tuli äiti ja oikeastaan sitä ennenkin eksyin kuin eksyinkin netin vauva aiheisille sivuille ja keskusteluihin. Näistä keskusteluista opin, että vain tietyt mielipiteet sallitaan ja muut lytätään. Hyvä äiti tekee niin ja näin ja sitä rataa. Sitten kun joku äiti on tuomittu huonoksi äidiksi hänestä voikin aloittaa uuden ketjun, jossa tätä huonoa äitiä sitten haukutaan. Selän takana tietenkin. Olen itsekkin kokenut selän takana puhumista ja selkään puukottamista, eikä se tunnu hyvältä Miksi me naiset olemme toisillemme niin ilkeitä? Pystynköhän ikinä opettamaan Tiitiäiselle toisen mallin. Syyllistynhän itsekkin tuohon inhottavuuteen toisinaan. Ja jos jotenkin onnistun ja saan hänestä reilun ihmisen tullaanko hänet siksi lyttäämään?

Voitaisiinko äidit sopia, että emme olisi toisillemme niin ilkeitä ja opettaisimme lapsiammekin olemaan ymmärtäväisempiä?

Minustahan ei ilkeää tule!!

Se on täällä taas - nimittäin äitienpäivä

Toinen äitienpäivä äitinä kolkuttelee jo oven takana. Viimevuonna sain kukan ja lahjuksen ja olimme omien vanhempieni, miehen äidin, äitini veljen perjeen ja isoäitini kanssa yhdessä syömässä isolla porukalla. Tänä vuonna vuorossa olisi mieheni ja isäni valmistama päivällinen, johon osallistuvat meidän perheen lisäksi, vanhempani, sisareni, anoppi ja mihen sisarukset. Isolle poppoolle saavat miehet siis kokkailla.

Lahjuksia en odota, mutta ainakin kukkapaketin näin jemmassa alakerrassa :) Enenmmän kai odotan vain yhteistä aikaa perheen kesken, hyvää ruokaa ja auringonpaistetta. Ruusut miehen mummon ja oman mummini haudoille kävimmekin viemässä jo tänään. Jotain haikeaakin siis kuuluu äitienpäivään.

Äitinä ihanalta tuntui kuitenkin viime öinen Tiitiäisen reaktio. Lähdin eilen nimittäin töihin jo kuudelta ennen neidin heräämistä, sillä olin reissunpäällä palaveeraamassa koko päivän ja kotiinkin palasin vasta yhdentoistamaissa kun neiti tietenkin oli jo nukkumassa. Yöllä neiti sitten heräsija kipitti tapansa mukaan meidän huoneeseen sängyn viereen odottamaan pääsyä viereen ja voi sitä ihanaa hymyä ja "äiti" hihkaisua kun neiti huomasi minut. Haleista ja suukoista puhumattakaan. Se oli varmasti paras mahdollinen äitienpäivälahja vaikka ajoissa tulikin.

Tiitiäiselle saa jo ponnarin. Valitettavasti se ei kauaa saa olla rauhassa.

Hyvää äitienpäivää!

äidin murunen.

Maanantaiden maanantai

Tänään oli taas pienen tauon jälkeen työpäivä niin maanantaiden maanantai, että tämän päivän olisi voinut hypätä yli. Aamusta alkaen hommat ottivat vastaan. Suihkussa hoitoaine oli loppu, vaatteet olivat kaikki hukassa ja puuro paloi pohjaan. Lähtiessäni nappasin laukun mukaan ja vasta autossa tajusin napanneeni hoitolaukun käsilaukun sijaan - ei kun sisälle ja laukkua vaihtamaan. Matkalla oli jos jonkinmoisia hidastelijoita ja myöhästyin. Töissäkään eivät jutut oikein onnistuneet ja tunnen itseni loukkaantuksi tapahtumista. Surkein mielin kotiin palatessani saan vastaan kiukuttelevan Tiitiäisen ja anopin, joka on neitiä iltapäivän hoitanut. Ja juuri silloin kun olisin eniten kaivannut halia pienelt muruseltani hän ei suostu tulemaan edes syliini vaan ripustautuu mammaan. Anoppi taas omii tyttöä itselleen ja vie neitiä toiseen huoneeseen lukemaan ja pois luotani juuri silloin kun olisin kaivannut yhteistä aikaa tyttäreni kanssa -rauhassa. Vaan ei päädyin olemaan vieras omassa kodissani kunnes anoppi vihdoin puolentoista tunnin kuluttua lähti. Tiedän, että hän haluaa viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa, mutta olen vaan mustasukkainen tyttärestäni enkä pidä siitä, että hän omii neidin ja vielä enemmän inhoan sitä, että hän pitää omia tietojaan, sääntöjään sun muita ylivertaisena ja huomauttaa aina "vääristä" jutuista. Tänään esim. takki oli vääränlainen, laittami ruoka vääränlaista ja käyttöönottamamme jäähyt aivan huonoja.

Tästähän tuli varsinainen vali vali sepustus, mutta helpotti oloa kummasti kun sai kirjoitettua tämänkin. Loppuun täytyy kuitenkin kertoa vielä, ettei ilta sitten lopulta kovin huono ollut enää. Neiti hali ja suukotti äitiä ja leikki kovasti vanhempiensa kanssa, söi puuron nätisti ja meni kiltisti nukkumaan ja äitikin sai palan suklaata. Silti, oli tämä niin maanantai!

Villistä vapusta selvitty

Vappu oli ja meni ja hurjaa oli. Juhlimme kotosalla kahdeksan aikuisen ja kahdeksan lapsen voimin. Rankkaa siis oli. Grillattiin ja herkuteltiin simalla ja munkeilla. Koti oli täynnä ilmapalloja ja serpentiiniä ja muuta vappuun kuuluvaa. Kaiken tämän lisäksi oli melua, jatkuvaa actionia, vauhtia ja vaaratilanteita. Lapsukaisista kaksi nimittäin on täysiä pyörremyrskyjä ja joukossahan se villeyskin lisääntyy.

Aina olen kuvitellut, että on kyse vakuutuspetoksesta jos lapsi kaataa telkkarin, mutta empä kuvittele enää. Yksi muksuista kun kiipesi tv tason päälle ja roikkui television yläreunasta kaksin käsin kunnes herran äiti meni pelastamaan tilanteen. Myös jokunen kaatunut mehumuki kuului iltaan ja juhlien jälkeistä tiskivuorta sai kotvan setviä. Huh! Vappu voi siis olla rankka vaikka alkoholin jättäisi kokonaankin pois. Neidillekkin on uni maistunut vapun jälkitunnelmissa. Taisi olla myös hänelle raskasta :)