Tauko blogista oli pitkä, mutta nyt tahdon taas kirjoittaa. Viimeisen vuoden sisällä on tapahtunut niin paljon, ettei sitä edes itsekkään tajua. Niin paljon kaikkea pahaa ja huonoa, ettei sitä ole tahtonut jakaa ja kaiken ikävän jälkeen ei ole edes tahtonut ajatella kuin tulevaisuutta. Kummasti koko tauon ajan olen miettinyt, että tästä ja tästä voisi
kirjoittaa mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Kumman laskaksi olen
tainnut tulla muutenkin. Varsinkin kun kevään vietin sairaslomalla
kotona maaten, joten ajanpuutteesta ei todellakaan ole ollut kyse, vaan
silkasta haluttomuudesta ja laiskuudesta.
Kaikki ei kuitenkaan ole ollut huonoa ja pahaa, vaan myös äärimmäisen ihanaa ja hyvää. Meidän perheessä on nykyään neljä jäsent, sillä Toukokuussa perheemme täydentyi pienellä ihanalla Tottella. Totte on mahtava sunnuntailapsi ja alun koliikistaan huolimatta aurinkoinen ja hymyileväinen kaveri, joka nukkuu yönsä hyvin (kop kop), syö hyvin ja on totaalinen äidin mussukka.
Ehkäpä nyt kaiken pesimisen jälkeen olisin jälleen valmis blogien maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pieni viesti visiitistäsi on aina tervetullut.